Knuutila oli yksi Yläneenkartanon perustamista Keihäskosken neljästä kantatilasta. Se on perustettu samaan aikaan Kuopolan eli Prusilan ja Rekolan kanssa noin 1400-luvulla. Tilat olivat seuraavien vuosisatojen aikana useiden eri aatelissukujen omistuksessa. Niitä viljelivät lampuodit, jotka maksoivat isännilleen veroa. Lampuoteja tunnetaan nimeltä aina 1500-luvulta alkaen. 1600-luvun lopulla Yläneenkartanon omistaja Lauritsa Creutz osti Keihäskosken tilat takaisin kartanon omistukseen. Siihen aikaan toteutettiin kuninkaan käskystä ns. isoreduktio, jossa aatelisto joutui palauttamaan saamiaan maita takaisin kruunulle. Silloin Creutzin suku luopui vuonna 1700 Keihäskosken Knuutilasta ja Prusilasta, joista tuli kruununtiloja. Knuutila toimi kruununvoudin virkatalona. Taloja viljelivät edelleen lampuodit, joiden maksamilla veroilla ylläpidettiin Keihäskoskella kruunun virkamiestä ja Prusilan maksamilla veroilla sotilashenkilöä.

Knuutila ja Kuopola saman talonpoikaissuvun omistukseen

Loimaan Kurittulan Tuomolan tilan isäntä Yrjö Tuomaanpoika tuli vaimonsa Liisa Heikintytär Pelttarin kanssa 1700-luvun alussa lampuodiksi Keihäskosken Kuopolaan eli Prusilaan. Knuutilan lampuodiksi ryhtyi puolestaan samoihin aikoihin Yrjö Tuomaanpojan nuorin poika Yrjö Yrjönpoika (s. 1706 Loimaalla). Prusilan lampuotina jatkoivat isänsä jälkeen Yrjö Tuomaanpojan vanhin poika Tuomo Yrjönpoika (s. 1698) ja vielä hänenkin poikansa Heikki Tuomonpoika (s, 1728).

Kun 1700-luvulla tuli mahdolliseksi lunastaa kruununtiloja talonpoikaissukujen perintötiloiksi, Knuutilan lampuoti, edellä mainittu Yrjö Yrjönpoika ja hänen veljenpoikansa Prusilan lampuoti Heikki Tuomonpoika lunastivat viljelemänsä tilat itselleen perintötiloiksi samana päivänä 23.10 1766. Keihäskosken kaksi ensimmäistä tilaa saivat näin talonpoikaiset omistajat Rekolan ja Lallin ollessa tuohon aikaan Yläneenkartanon omistuksessa.

Keihäskosken tilat isojaon aikoihin

Keihäskosken ja muidenkin joenvarsikylien uudistilat soveltuivat hyvin karjankasvatukseen laajojen jokirantaniittyjen vuoksi. Jo vuonna 1600 Keihäskoskella tiedetään olleen yhteensä 35 lehmää ja 18 päätä nuorta karjaa sekä työjuhtia 18 härkää. Lisäksi oli vuohia, lampaita ja sikoja. Karja laidunsi aina 1800-luvun loppuun asti yhteismetsissä ja osittain niityillä, joilta koottiin talveksi karjalle heinät.

Vuonna 1783 suoritetun isojaon yhteydessä saatiin Keihäskoskella ensi kertaa tietoa kylän maitten määristä. Taloa kohti laskettuna Keihäskoskella oli peltoa keskimäärin 16 ha ja niittyä parikymmentä hehtaaria. Metsää oli koko kylässä yhteensä toistatuhatta hehtaaria. On kuitenkin muistettava, että siihen aikaan oli käytössä kaksivuoroinen viljely eli vuosittain oli käytössä vain puolet peltoalasta. Sata vuotta myöhemmin, vuonna 1881 tehdyn tilakohtaisen selvityksen mukaan Knuutilassa oli viljeltyä maata 14 ha, niittyä 33 ha ja metsää 189 ha. Samana vuonna Knuutilassa oli kylvetty rukiita 12 tynnyriä, ohria 5 ja kauroja 16 tynnyriä. Satoa oli korjattu rukiista 42, ohrasta 25 ja kaurasta 66 tynnyriä. Perunaa oli istutettu 9 tynnyriä ja korjattu 54. Yksi tynnyri on noin 150 litraa.

Knuutila perintötilana

Kun Yrjö Yrjönpoika lunasti Knuutilan perintötilaksi, oli mahdollista lunastaa puolen manttaalin tilasta vain 2/3 eli 1/3 manttaalia, 1/6 manttaalin pysyessä kruununtilana. Yrjö viljeli tätä pienempää osaa edelleen kruunun lampuotina.
Yrjö Yrjönpojan vanhin poika nimeltä Yrjö nuorempi (s.1735) ryhtyi Knuutilan isännäksi isänsä kuoltua v. 1774. Hänen vaimonsa oli Anna Jaakontytär (s. 1748 Pöytyällä). Heidän nuorin poikansa Heikki Yrjönpoika (s. 1750) viljeli Knuutilan pienempää kruununtilan osuutta ja lunasti sen myöhemmin omaksi.

Yrjö Yrjönpoika nuorempi tunnettiin pitäjässä arvostettuna isäntänä, joka toimi mm. lautamiehenä 20 vuoden ajan. Yrjöllä ja Annalla oli 10 lasta, joista vanhin poika oli 1773 syntynyt Tuomas. 1700-luvun lopussa Knuutilassa mainitaan isäntinä tämä Tuomas Yrjönpoika ja vävy, Anna-tyttären aviomies Jaakko Tuomaanpoika (s. 1775), joka oli kotoisin Loimaalta.

Vuosisadan lopulla Knuutilan tilalla tapahtui useita omistajavaihdoksia suvun jäsenten kesken. Yrjö-isäntä myi vuonna 1793 Knuutilan puoliksi veljelleen Heikille ja vanhimmalle pojalleen Tuomakselle. Parin vuoden kuluttua he myivät kumpikin yhdessä omistamansa puolikkaat Knuutilasta vävy Jaakko Tuomaanpojalle (v. 1796). Kauppaan sisältyi syytinki Yrjö-isännälle ja hänen vaimolleen. Knuutilan vanhaisännän Yrjön elämä päättyi Knuutilassa dramaattisesti, sillä hänen vävynsä murhasi hänet kotonaan vuonna 1797. Vävy Jaakko joutui luopumaan Knuutilasta ja samana vuonna Heikki Yrjönpoika osti koko Knuutilan tilan takaisin itselleen. Lopulta Heikki myi aikaisemmin perintötilaksi lunastamansa kolmasosan Knuutilan tilasta Tuomas Yrjönpojalle vuonna 1800. Tilan nimeksi tuli Kajala. Knuutilan kantatila, 1/3 manttaalia, pinta-alaltaan noin 200 ha sai rekisterinumerokseen 2:1 ja Kajalaksi kutsuttava 1/6 manttaalin tila, noin 100 ha numeron 2:2.

Knuutilan isäntiä 1800-luvulla

Knuutilan isäntä Heikki Yrjönpoika kuoli Knuutilassa v. 1831, mutta jo sitä ennen tilan osti Juha Simonpoika (s. 1801 Honkilahdella). Hänen ja vaimonsa Maija Juhantyttären vanhin poika Juha (s. 1824) jatkoi isäntänä, mutta kuoli jo v. 1854. Sen jälkeen Knuutilan osti v. 1861 Kalle Kustaa Jaakonpoika (s. 1820), joka muutti kuitenkin jo vuonna 1873 Knuutilan Rintalan torppaan vaimonsa Juliana Lovisa Juhantyttären kanssa.

Vuonna 1872 Knuutilan ostivat Samuel Juhanpoika Alastarolta (s. 1841) ja vaimonsa Fredrika Juhontytär (s. 1844 Oripäässä). He alkoivat käyttää sukunimeä Knuutila. Heille syntyi 12 lasta: Josefiina, Juho, Mikael, Samuel Jalmari, Joel, Kaarle, Fredrika, Maria, Valpuri, Olga, Matilda ja Amanda. Knuutilan lapsikatraalla oli kertoman mukaan suuri sivustavedettävä sänky, jossa lapsia oli nukkumassa poikittain ”niin kuin halkoja pinossa”. Perheen onnettomuudeksi isä Samuel Knuutila kuoli syyskuussa 1900, jolloin neljä tytärtä oli vielä alaikäisiä. Talossa asui 1800-luvun lopulla myös vävy, tytär Fredrikan aviomies Gunnar Fransinpoika Lindström (s. 1879 Yläneellä).

Knuutilan tytär Fredrika (s.1878) ja miehensä Gunnar Lindström sekä Knuutilan poika Juho (s. 1870) ja vaimonsa Olga Knuutila lunastivat puoliksi äidiltään ja sisaruksiltaan v. 1906 Knuutilan emätilan sekä siihen kuuluvan Nummelan tilan. Knuutilassa oli tuolloin 40 ha varsinaista peltoa, 28 ha niittyä ja noin 120 ha metsää. Nummelan pinta-ala oli 47 ha. Kauppaan sisältyi eläke leskiäiti Fredrikalle, johon kuului asuttavaksi talosta salirivi hänelle ja naimattomille tyttärille elämänsä loppuun asti. Hänelle itselleen eläkkeeksi tuli lisäksi peruna-, puutarha- ja pellavamaata sekä vuosittain tietty määrä elintarvikkeita ja rahaa.

Yläneen kunta ostaa Knuutilan

Noin puolen vuoden kuluttua edellä selostetusta kaupasta myivät Gunnar Lindström ja Juha Knuutila vaimoineen Knuutilan tilan Yläneen kunnalle. Kaupassa kunta osti 5.6.1906 Knuutilan ja Nummelan tilat, yhteensä lähes 200 hehtaaria 40000 mk:n kauppasummasta (joka vastaa v. 2020 rahassa 183000 euroa). Emäntä Fredrika Knuutila jäi edelleen asumaan Knuutilan saliriviin kahden alaikäisen tyttärensä kanssa ja kunta vastasi hänen eläkkeestään.

Yläneen kuntakokous päätti ensin antaa tilan pellot huutokaupalla vuokrattaviksi. Syksystä 1906 peltoja vuokrasivat Kustaa Kajander, Antti Kukola, Kalle Knuutila, Kalle Kronström, Gunnar Lindström, Kustaa Rekola, kauppias Koskinen, Samuel Rintala, Janne Rajala, Kalle Rajala, Matti Sillanpää ja Kustaa Hakanpää. Kun 1900-luvun alussa alkoi esiintyä vaatimuksia maapalstojen myynnistä torppareille ja muille tilattomille, heräsi ajatus Knuutilan maiden palstoittamisesta tilattomille. Kuntakokous perusti v. 1909 toimikunnan, jonka tehtävänä oli jakaa Knuutilan pellot ja niityt palstoihin ja tehdä palstoista myös kauppoja, mikäli ostajia ilmaantuu. Oli myös esitetty vahvoja mielipiteitä sitä, että tulevilla tiloilla pitäisi olla metsää ja sen tulisi sijaita niin lähellä, että siitä saataisiin tarvepuita rakennuksille.

Komitea ehdotti, että viljelysmaat myytäisi kymmenenä eri palstana, joihin tulisi keskimäärin 5 ha peltoa ja 5 ha metsää. Paras metsä, noin 70 ha jäisi kuitenkin kunnan omistukseen. Palstat olivat Kotopalstat 1 ja 2, Ylikylän, Peräpellon, Rajalan, Vahetusmaan, Takapellon ja Niittykoiviston palstat sekä kaksi Sadonpellon palstaa. Näistä Knuutilan tilan palstoista syntyivät seuraavat tilat rekisterinumeroineen: 2:9 Heikkilä, 2:10 Ylitalo, 2:11 Mäkitalo, 2:12 Rajala, 2:13 Hakala, 2:14 Peltola, 2:15 Koivisto 2:16 Välimäki, 2:17 Satola ja 2:18 Knuutilan emätila. Palstojen omistajiksi tulivat silloin Ropert Heikkilä, Kustaa Kajander, Kaarlo Rajala, August Åkerman, Kustaa Koivisto ja Nestor Satola.

Knuutilan rakennuksia kuvattuna Rekolan vintiltä luultavasti 1920-luvulla, jolloin kylään oli saatu sähkö. Oikealla piirros Knuutilan pihapiiristä 1800-luvulla, jonka Ossi Rekola on laatinut muistitiedon mukaan. Valokuvassa eivät näy kaikki rakennukset ja osa on jo purettu.

Knuutilan torpat

Knuutilan vanhin torppa oli Rajala, jonka Knuutilan tytär Valpuri sai asuttavakseen miehensä Antti Gabrielinpojan kanssa vuonna 1800. Knuutilassa oli 1850-luvulta alkaen Ketolan torppa, jonka torpparina mainitaan Heikki Ketola ja toinen torppa, jonka torppari oli Juho Mooseksenpoika. Rintalan torppa mainitaan 1860-luvulla, jolloin torppaan muutti Knuutilan vanhaisäntä Juha Simonpoika vaimoineen. Knuutilan poika Samuel Jalmari osti omaksi Rintalan torpan vuonna 1901 äidiltään ja sisaruksiltaan. Knuutilassa oli 1880-luvulta alkaen myös Nummelan torppa, jonka osti Kustaa Vilhelm Järvinen Yläneen kunnalta v. 1907. Sekä Rintalan että Nummelan tilat olivat useiden kymmenien hehtaarien kokoisia.

Lähteet: Aulikki Ylönen, Pöytyän, Yläneen ja Oripään historia vuoteen 1865, Helsinki 1969, Knuutilan tilaa koskevia dokumentteja ( Yläneen kunnanarkisto) ja Yläneen rippikirjat, syntyneiden luettelot ja vihittyjen luettelot 1700-l alkaen
Kuvat: Rekolan kuvakokoelmasta
Teksti: Hanna-Leena Kaihola