Vas: Aaro Mäkinen, Anna Lindström, tuntematon, Nestori Tuominen, Kalle Haavisto ja Taimi Haavisto

Vintin kätköistä löytyi vanha kirje, halvalle paperille lyijykynällä ja aivan täyteen kirjoitettu. Mitä kirjoittaa parikymppinen tyttö sisarelleen, joka on ollut muutaman kuukauden Vehmaalla Kotiteollisuuskoulussa. Mitä harrastivat nuoret sata vuotta sitten ennen radioitten, puhelimien ja kännyköitten aikaa. Mikä kiinnosti vilkkaan kartanokylän nuorisoa. Annetaan nyt jo kymmeniä vuosia majan manoilla olleen Elli -tädin itsensä kertoa:

Helatorstaina menin Orrelaan ja tapasin siellä Hilman, Koskihuhdan Helvin ja Aunen, ja sitten mentiin Haukkavuorelle Helavalkeille. Siellä oli Tourulan poikia ja tyttöjä, ja siellä piti tanssittaman, mutta kallio oli niin huono tanssilava, ettei siitä tullut mitään. Tossavainen soitti Nummentaan Hannun huuliharppua. Se Tossavainen oli nimittäin Hannun veli Uudestakartanosta, joka on täällä päin tukinuitossa. Ne tukitkin menivät niin pian, ettei pojat ehtineet kahvia ostamaan.

Menen vielä siihen Helatorstaihin, kun Rantalan Kalle tuli minua saattamaan, vaikka en minä olisi sen kanssa tullut, mutta toisten poikien kiusaksi tulin. Tuolla metsällä oli telefoonilanka tien poikki. Mutta kun minä ajoin hiljaa, huomasin sen ja tulin pyörän seljästä pois, eikä siitä sen kummempaa tullut.

Kirjeen lähettäjä kertoo vielä tapaamisestaan Tiensuun Paavon kanssa pyörämatkallaan, josta hän sanoo, että se Paavo on niin nolo poika. Sitten Elli täti alkaa kertoa olostaan Pramilassa Anna-tädin, kirjeen saajan sijaisena karjaa hoitamassa. Talossa on menossa metsien arviointi ja vieraita miehiä liikkui. Välillä Elli muistaa kirjoittaa vieneensä siskonsa kengät Kaunismäen Nikolain hoitoon, ja sitten hän palaa taas mieliaiheeseensa kemuihin. Kas näin:

Ei täällä ole mitään kemuja eikä iltamia ollut. Helluntaimaanantaina on Tourulan koululla ne Marttojen iltamat. Tuskin minä sinne menen, kun ei ole vaatteita ja tukkanikin on niin pitkä, ja raha on kaikki loppu. Mäkelän Emma sanoi, että kyllä sinä sieltä pian pois tulet. Älä sentään tule, kun se on niin lääppämäistä kesken jättää. Maijan Franssi on Lindströmin Naimia kans friiannut ja Koivulan Lempin poikia ovat olleet Leppäsen Ville ja Kuuselan Frake. En minä ole Keihäskoskella ollut siitä asti kun sinä lähdit, enkä tiedä sieltä paljon mitään. Heikkilän Väinö on mennyt Matintaloon ja Tiensuun Uuno on Kajalassa.

Vuodet kuluivat ja maatalous koneellistui. Tulivat traktorit ja lypsykoneet. Piikatyttöjen ja renkipoikien oli lähdettävä maailmalle. Kartanokin myytiin. Sota vei monta Tourulan poikaa, eikä löytynyt enää nuoria Helavalkeille

Teksti: Usko K. Uotila