HUHTAMAA 1:78
Huhtamaa on vanha, Tourulan kartanon Pellon tilan torppa, jonka asukkaista on tietoa jo 1850-luvulta.
Henkikirjojen mukaan torpassa asui alkuvuosikymmeninä Karl ja Eva Huhtamaa. Vuodesta 1895 sitä viljelivät Frans ja Maria Huhtamaa (Anttila).
He ostivat torpan itselleen v. 1909.
Vuodesta 1927 alkaen tilaa viljeli Eino Huhtamaa,synt. 1899,
hän meni avioliittooni v. 1933, Toini (o.s. Peltola) , synt. 1906, kanssa.
Heillä on tytär Marjatta.
Asuinrakennus oli rakennettu 1800-luvun puolella ja sitä uudistettiin v. 1915. Karjarakennus rakennettiin v. 1921 ja kanala v. 1935.
Kuusikymmenluvulla lehmiä oli 12 ja nuorkarjaa, muutamia lihasikoja ja kanoja 200 kpl. Tilalla oli tuolloin 2 hevosta ja osuus traktoriin. Vuonna 1964 ostettiin ensimmäinen David Brown- merkkinen traktori ja v. 1969 Valmet- merkkinen traktori. Pelloilla viljeltiin syys- ja kevätvehnää, kauraa, ohraa, perunaa ja heinää, sekä laidunta.
Isäntä Eino Huhtamaa oli Tourulan Pienviljelijäyhdistyksen perustajia ja hänellä oli paljon luottamustoimia kunnan hallinnossa ja osuustoiminnallisissa yrityksissä. Emäntä Toini oli aktiivinen jäsen Martoissa.
Marjatta ja Veikko Salo avioituivat v. 1964 ja sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin v. 1967, jolloin he jatkoivat tilanpitoa.
Yllä: Veikko ja Marjatta Huhtamaassa 1960-luvulla.
Alla: Marjatta ja Jari traktorin kyydissä 1960-luvulla.
HUHTASALO 4:21
Marjatta ja Veikko Salo ostivat Tourulan keskustasta, oston yhteydessä Huhtasaloksi nimetyn tilan v. 1973.
Tilan edelliset omistajat olivat Tauno ja Aune Salminen, joiden aikana oli rakennettu asuinrakennus ja navetta.
Lapsista Jari syntyi Huhtamaassa, Riikka ja Jussi Huhtasalossa asuessa.
Peltopinta-ala kasvoi tilan oston myötä huomattavasti. Heillä oli lehmiä ja kasvatettiin lihasikoja. Vuonna 1976 rakennettiin ajanmukainen häkkikanala, johon mahtui yli 3000 kanaa. Rakennettiin myös uusi lihasikala ja kuivuri. Lehmistä luovuttiin. Asuinrakennusta laajennettiin v. 1983.
Marjatta teki luonnonkukilla koristeltuja kynttilöitä, joita myytiin messuilla ja tapahtumissa.
Pieni määrä syötäviä etanoita oli myös koekasvatuksessa. Kesälapsitoimintaa oli useana kesänä, jolloin kaupungin lapset pääsivät kokemaan maaseudun elämää muutaman viikon, Salon omien lapsien mukana.
Mansikkaa ja hernettä viljeltiin myyntiin.
Kanat ja siat vaihtuivat pikkuhiljaa sienien kasvatukseen, alkuun kasvatettiin osterivinokkaita navettaan saneeratuissa tiloissa. Vuonna 1997 rakennettiin suuri uudenaikainen sienimö, jossa kasvatettiin etenkin ruskeita herkkusieniä, Portobello nimellä. Sienimö työllisti oman väen lisäksi liki kaksikymmentä poimijaa.
Sienimö valmistui v. 1997
Samaan aikaan rakennettiin 60-hengen asiakastilat, joissa tarjoiltiin retkikunnille sienestä valmistettuja ruokia ja leivonnaisia. Sienimön toiminta loppui v. 2007, ulkomaisen sienen vallatessa markkinat halvalla hinnallaan.
Marjatta ja Veikko Salo toimivat aktiivisesti myös paikallisissa yhdistyksissä.
Tila siirtyi nuorimmalle pojalle Jussille v. 2007. Hän käy töissä tilan ulkopuolella.
Haastattelu ja teksti: Tuija Olenius v.2019
Kuvat: Salojen albumista