Keihäskosken kylästä Oripään suuntaan vievän maantien varrella on Rajalan talosta alkaen pieni kallioinen mäki. Tällaisista paikoista kylän talot entisaikaan mielellään lohkaisivat pieniä mäkitupalaistontteja talon työväelle. Niihin ei kuulunut peltoa, joskus ehkä pieni pala perunamaaksi kelpaavaa tasaista maata ja paikka muutamalle marjapensaalle. Mäki on ollut pääosin Prusilan maata, mutta Rajalan kohdalla tien vastakkaisella puolella on pieni tontti, joka on kuulunut alkujaan Knuutilan tilaan, myöhemmin Peltolaan.

Mäki päättyy Sillanpään taloon ja siksi aluetta on kutsuttu Sillanpään tienooksi, mutta myös Rajalan mäeksi tai Erforsin mäeksi. Sillanpää oli aikanaan Prusilan perintötorppa, josta oli lähtöisin vuonna 1815 syntynyt pitäjänseppä Heikki Erfors. Hän sai asuttavakseen Sillanpäätä vastapäätä tien toiselta puolelta nyt jo hävinneen ja unohtuneen Seppä-nimisen torpan. Hänen poikansa Kustaa Erfors sai perheelleen nykyisin Erforsina tunnetun torpan samalta puolen tietä. Erforsin naapurina oli hyvin pienellä tontilla vanha torppa, jossa 1940-luvulla asui Penttilän perhe. Torpan historiasta ennen heitä ei tiedetä mitään.

Toisella puolen tietä oli Ruohosen talo, jonka tontin oli Prusilasta ostanut Kullaalta tullut Juho Ruohonen. Talo muistetaan paremmin tyttären Aliina Ruohosen kauppana.
Peltolan tilan omistamalle maapalstalle tien varteen oli rakennettu pieni mökki, jossa asui 1920-luvun alusta alkaen meijerin apulaisena toiminut Amanda Lehti lastensa kanssa. Aivan hänen tupansa viereen Peltolat rakensivat 1930-luvun lopulla talon Peltolan vanhaemäntä Emilia Åkermanille ja hänen tyttärelleen Martta Peltolalle.

Vuonna 1925 otetussa kuvassa näkyvät tien vasemmalla puolella Penttilän perheen 40-luvulla asuttama torppa ja sen takana korkeammalla Erforsin talo. Sitä vastapäätä oikealla jää puiden varjoon Ruohosen talo. Oikealla puolella tietä seisoo Aliina Ruohonen ja pyörällä ovat Pöytyälle menossa nuoripari Eemeli ja Elina Lehtilä. Ovatko äiti vauvan kanssa ja muut lapset vasemmalla näkyvästä talosta, sitä emme tiedä. Kuva Matti Penttilältä.

ERFORSIN SUVUN SEPPIÄ JA MÄKITUPALAISIA

Seppiä ja torppareita

Erforsin suvun esi-isiä on etsittävä Yläneen Keihäskosken kylän Kuopolan eli Prusilan kantatilasta ja sen perustamasta Sillanpään perintötorpasta. Siellä oli torpparina Prusilan tilallisen tyttärenpoika Heikki Antinpoika, s. 1782, joka oli myös seppä.
Hänen vuonna 1815 syntynyt poikansa Heikki Heikinpoika tunnetaan Yläneen rippikirjassa pitäjänseppänä. Oliko hän saanut sepänopin isältään vai ollut sepän kisällinä jossain muualla, ei ole tiedossa. Hän otti ensimmäisenä käyttöön sukunimen Erfors, sillä käsityöläisillä tuli olla sukunimi. Aulikki Ylösen kirjoittamassa Pöytyän Yläneen ja Oripään historiateoksessa (1969) hän on nimellä Heikki Årfors. Kysymys lienee samasta sepästä. Heikki Erforsille erotettiin Sillanpään torpasta toiselta puolelta tietä torpan tontti, joka sai nimen Seppä.
Heikki Erforsin ja vaimonsa Liisa Mikontyttären lapsia olivat: isän kaima Heikki, s. 1848, Johan Wilhelm, s. 1850, Miina, s. 1853, Mikko, s. 1855 ja Kustaa, s. 1858. Näistä vanhin Heikki Heikinpoika Erfors jatkoi torpparina Sepän torpassa kuolemaansa vuoteen 1917 saakka, mutta hänen ja vaimonsa Marian lapsista kukaan ei tiettävästi jatkanut Sepän torpparina ja torppa lienee jäänyt asumattomaksi ja vähitellen unohduksiin.

Erforsin talon väkeä

Seppä Heikki Erforsin nuorin, vuonna 1858 syntynyt poika Kustaa Erfors mainitaan Prusilan muonatalonpoikana talossa, joka edelleen tunnetaan Erforsin talona. Koska taloon ei kuulunut peltomaita, sitä voidaan kutsua mäkituvaksi. Talossa oli kuitenkin navetta, kanala ja lato. Hänen vaimonsa oli Maria Mattila, s. 1863. Heidän lapsiaan olivat Maurits, s 1884, joka muutti myöhemmin Nauvoon, Johannes Vihtor, s. 1886, joka muutti Turkuun, Anna Wilhelmiina, s. 1889, Hilda Maria, myöhemmin Saarinen, s. 1892, Kustaa Verner, s. 1899 ja Frans Samuel, s. 1905. Anna asui Keihäskoskella ja myös Frans eläkkeelle päästyään.

Lapsista Kustaa Verner Erfors jäi asumaan Erforsin taloon vaimonsa Katri (Kaisu) Karoliinan kanssa (s 1906 Oripäässä). He lunastivat Erforsin talon Rno 1:13 omaksi 1920-luvun lopulla. Talossa oli tilava tupa, eteinen ja kylmä varasto. Hirsisiä, jo mustuneita seiniä peitti tapetti. Myöhemmin, ehkä 40-luvun lopulla taloon saatiin sähkö. Verner ja Kaisu saivat neljä lasta: Terttu (s. 1931, k. 2017), Irja (s. 1934), Simo (s. 1936, k. 2020) ja Elli (s. 1940). Isä Verner kävi töissä lähiseudun taloissa, mutta kuoli jo vuonna 1941, jolloin nuorin, Elli oli vain vuoden ikäinen. Toimeentulo oli isän kuoltua niukkaa. Talossa oli yksi lehmä, jota lapset kuljettivat tienvarsilla syömässä heinää. Vasikkaa kasvatettiin myös. Sen kaikki lihat myytiin, mutta kun sika teurastettiin, äiti teki puolet lihoista perheelle makkaroiksi ja syltyksi. Kaisulla oli myös kanoja, joiden munista hän myi osan Osuusliikkeeseen. Pihalla kasvoi perunaa, juureksia ja sipulia.
Äiti kävi töissä taloissa, mm. Peltolassa, Väinölässä ja Rekolassa ja äidin äiti oli usein hoitamassa lapsia. Talvisin Kaisu kehräsi taloille lankaa ja kutoi sukkia ja lapasia. Hän oli myös taitava ompelija, joka ompeli Singerillään kyläläisille ja teki kangastilkuista lapsille vaatteita. Kaisu leipoi erinomaista leipää myös taloille. Oman kirsikkapuun ja marjapensaiden marjoista tehty hillo käytettiin herrasväen leipien tekoon. Ne olisivat maistuneet lapsillekin, mutta ne oli tarkoitettu muille. Pihalla oli isän istuttamia vaahteroita ja omenapuu jokaiselle lapselle. Vaahteran haaraan isäänsä vaille jäänyt nuorimmainen Elli kiipesi usein istumaan ”isän syliin”.

Erforsin lapsista vanhin tytär Terttu muutti nuorena Turkuun, jossa avioitui Pekka Ketolan kanssa. Juha Pekka Erfors ja Merje Katriina Ketola ovat hänen lapsiaan. Irja muutti nuorena Helsinkiin, jossa tutustui myöhemmin mieheensä Arvi Massiseen. Heillä on kolme lasta. Elli muutti 16-vuotiaana Turkuun ja meni kauppaan töihin. Hän meni myöhemmin naimisiin lietolaisen Esko Hännikäisen kanssa. Heillä on yksi poika. Simon koti oli Naantalissa, mutta hän vietti paljon aikaa kotitalossa Keihäskoskella ja piti taloa kunnossa. Simo kuoli vuonna 2020. Äiti Kaisu eli 91-vuotiaaksi ja oli kuolemaansa asti vielä mieleltänsä vireä. Näön heiketessä hän muutti kirkonkylään rivitaloon ja eli vanhainkodissa viimeiset vuotensa liikkumisenkin jo vaikeutuessa.

Erforsin talo 2000-luvulla

Erforsin talon omistajana on ollut 2000-luvulle saakka Kustaa Verner Erforsin perikunta. Vuonna 2021 Erforsin talon osti perikunnalta Juha (Jussi) Erfors, vanhimman tyttären Terttu Erforsin poika. Jussi on rakentanut vuoden 2021 aikana tontille uuden kesäasunnon saunoineen ja tulee korjaamaan vanhan Erforsin talon myös asuinkäyttöön.

Haastattelut: Juha Erfors, Elli Hännikäinen ja useita kyläläisiä
Kuvat: Laina Tuomisen ja Kylänpään kokoelmista
Tekstin kokosi Hanna-Leena Kaihola

PENTTILÄN MÖKKI

Rajalan ja Erforsin talojen välissä pienellä tontilla sijaitsi yhden huoneen kokoinen mökki, jossa asui 1940-luvulla Penttilän perhe. Matti Penttilä muistelee varhaislapsuutensa kotia seuraavasti:
Synnyin lokakuussa 1945 Keihäskosken kylässä Yläneen ja Oripään välisen silloin soraisen maantien varrella mäen kupeessa olleessa vanhassa harmaaseinäisessä mökissä. Asuntomme tontille ei oikeastaan mahtunut juuri muuta kuin yhden huoneen asuntomme ja sen nojalle kyhätty puuvaja, sauna, kaivo, muutama marjapensas ja pieni juurikasmaa. Lähin naapuri samalla puolella maantietä oli Erfors. Tien toisella puolella asui yksinään Aliina Ruohonen.

Perheeseemme kuuluivat isä Vihtor Eemil Penttilä, (s.1904, k. 1959), äiti Lempi Emilia (s. 1905, k. 1984) ja sisareni Leena-Liisa (s. 1939, k. 1971) sekä nuorimpana minä Matti Penttilä. Isä kävi rakennustöissä muilla paikkakunnilla tehden töitä sekatyömiehenä viisi ja puoli päivää viikossa. Hän yöpyi viikot sillä paikkakunnalla, missä hän oli töissä. Lauantaisin isä tuli iltapäivällä kotiin ja lähti takaisin työpaikalleen sunnuntaina. Kulkeminen kotimökin ja työpaikan välillä tapahtui työnantajan kuorma-autolla, jonka kuljettajan asui viereisessä kylässä.

Alle kouluikäisenä juoksentelin varsinkin kesällä lähiympäristön lasten kanssa, jotka olivat muutamia vuosia minua vanhempia. Kävimme usein kylän halki virtaavan Yläneenjoen rannalla. Joessa oli paikoitellen sen verran vettä, että siinä voi uida muutaman metrin mittaisen matkan.
Keväällä 1953 vanhempani saivat ostettua suuremman asunnon, Rantasen mökin samasta kylästä Peltolan naapurista vajaan kilometrin päässä varhaislapsuuteni kodista. Siinä oli kaksi huonetta ja näin ollen paljon enemmän tilaa kuin aikaisemmassa asunnossamme. Tonttiakin oli lähes hehtaari.

Teksti ja kuva: Matti Penttilä

JUHO RUOHOSEN JA ALIINA RUOHOSEN MÖKKI

Juho Anton Ruohonen, s. 1871, muutti perheineen vuonna 1910 Kullaalta Yläneelle. Muuttoon saattoi vaikuttaa se, että Tourulan pehtoori Gustav August Seppälä oli muuttanut vuonna 1902 myös Kullaalta Tourulaan. Juho Ruohosen perheeseen kuului vaimo Maria Josefina Ekroth, s. 1874 ja tyttäret Aliina Josefiina, s. 1900 ja Lyydia Matilda, s. 1903. Myöhemmin Yläneellä syntyi vielä kolmas tytär.
Juho Ruohonen mainitaan Keihäskoskella palstalaisena, joka oli ostanut vuonna 1910 Väinölän tilaan kuuluneen tontin 1:7. Tontti sijaitsee Oripääntien varrella vastapäätä Erforsin taloa. Miten Juho Ruohonen elätti perheensä, ei ole varmuudella tiedossa. Hän saattoi olla työmiehenä Tourulan kartanossa, joka siihen aikaan tarjosi runsaasti työtä seudun asukkaille. Juho Ruohonen kuoli vuonna 1919, jolloin talossa mainitaan leski Maria ja tytär Aliina Ruohonen.

Aliina harjoitti kotitalossaan äitinsä kuoltua pienimuotoista kauppaa, josta on kerrottu tarkemmin Keihäskosken ja Tourulan kauppoja käsittelevässä kirjoituksessa. Kyläläiset muistavat Aliinan tuvan olleen aina siisti ja että Aliina palveli asiakkaitaan ystävällisesti. Tupa oli niin pieni, että joulukuusikin piti ripustaa kattoon. Asiakkaiden vähetessä hän joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja päätyi riistämään hengen itseltään 1950-luvun puolivälissä.

Aliinan Kuoleman jälkeen pidetyssä huutokaupassa talo tuli Aarne Pajulan omistukseen ja lopulta sen osti Ritari-niminen perhe (myöhemmin Riddar). He muuttivat siihen asumaan. Heillä oli useita lapsia, joista muistetaan ainakin pojat Matti ja Juhani. Perheen isä teki Keihäskoskella mm. metsätöitä. Asuttuaan Keihäskoskella 4-5 vuotta perhe hajosi ja asukkaat muuttivat pois.
Myöhemmin talossa asui taiteilija Väinö Niittymaa, joka oli kotoisin Nummiojalta. Hän maalasi tauluja ja valmisti mm. puusta vispilöitä. Niittymaa kuoli 1970-luvun alussa. Hän myi taulujaan myös Yläneläisille ja joitakin niistä on Keihäskoskelaisissa kodeissa. Väinö Niittymaan veli Vilho Niittymaa tunnetaan saavutuksistaan kiekonheitossa Pariisin olympialaisissa vuonna 1924.
Myöhemmin 2000-luvulla tontin ostivat Tapio ja Irmeli Peltola.

Haastateltu useita keihäskoskelaisia
Teksti Hanna-Leena Kaihola

AMANDA LEHDEN MÖKKI

Amanda eli Manda Lehti asui Oripääntien varrella kylän keskustasta tultaessa oikealla ennen Emilia ja Martta Peltolan taloa, Peltolan maalla. Mökissä oli yksi huone eli tupa ja eteinen sekä pieni ”kompukka”. Tupaan käytiin pienestä matalasta ovesta, tuvan nurkassa oli pieni hella. Pellon puolella oli puuvaja, mutta saunaa ei ollut. Veden Manda haki naapurista, Martta Peltolan kaivosta.

Amanda Lehti oli syntynyt vuonna 1878. Hän tuli Oripäästä kahden poikansa Matin ja Martin sekö tyttärensä Tyynen kanssa vuonna 1919 meijeriapulaiseksi Makkarkosken meijeriin, mistä hän jäi myös aikanaan eläkkeelle. Meijeri ”maksoi” hänelle eläkkeenä meijerin tuotteita, noin kilon voita kuukaudessa ja päivittäin 2-3 litraa maitoa ja piimää.
Eläkkeelle jäätyään Manda työskenteli Keihäskosken taloissa, usein Heikkilässä, mutta myös esim. Rintalassa. Hän kehräsi monille taloille myös villoja ja kävi loukuttamassa pellavia. Hänet nähtiin usein maantiellä kulkevan pellavaloukku olkapäällä. Talviaikaan kovalla pakkasella hänen pitkän hameensa helmat kastuivat ja jäätyivät. Ihmiset sanoivat, että Mandan hame ”kropisi” hänen kiiruhtaessaan maantietä pitkin. Palkaksi hän sai taloista työpäivänä ruoan sekä jauhoja ja muita elintarvikkeita.

Manda Lehti kahvitauolla Lempi ja Kosti Heikkilän kanssa. Oikealla Amandan pojan tytär Ritva on tullut miehensä kanssa tervehtimään mummua. Kuva on otettu Mandan mökin edessä v. 1966. Vasemmlta pilkottaa Martta Peltolan talon ikkuna.

Manda Lehden lapsista hänen poikansa Martti, joka teki ammatikseen sepän töitä, rakensi perheelleen talon juuri ennen sotia noin kilometrin päähän Mandan mökistä Oripään puolelle. Perhe menetti isän talvisodan alussa ja Manda-mummu oli nuorelle perheelle tukena monella tavalla. Ritva Lehti muistelee olleensa lapsena paljon mummun luona. Mummu paistoi meijeristä saadusta maidosta lapsenlapsilleen ”plättejä” ja maitoa tai piimää riitti kotiinkin vietäväksi.
Kyläläiset muistavat Mandan herttaisena ja iloisena vanhana mummona. Manda eli pitkän elämän, hän kuoli 93-vuotiaana vuonna 1971. Martta Peltolan talo paloi pari vuotta ennen Mandan kuolemaa, mutta tuli pystyttiin rajoittamaan niin, että Mandan mökistä vain yksi nurkka hiiltyi. Mökki hävitettiin pian Mandan kuoleman jälkeen.

Haastattelu ja kuvat:: Ritva Luola, o.s. Lehti
Teksti: Hanna-Leena Kaihola

MARTTA PELTOLAN TALO

Peltolan tilan vanhaemäntä Emilia Åkerman jäi leskeksi isäntä August Åkermanin kuoltua vuonna 1937. Tällöin heidän poikansa Risto Peltola alkoi viljellä tilaa. Niihin aikoihin rakennettiin Emilia Åkermanille ja tytär Martta Peltolalle talo Peräpellon tontille Oripäälle menevän tie varteen. Talo sijaitsi lähellä Peltolan tienhaaraa toisella puolella tietä. Martta jäi hoitamaan vanhaa äitiään ja oli ajoittain työssä Makkarkosken Osuusmeijerissä.

Talo oli rakennettu rinteeseen ja sen takana oli sileä kallio, siksi se oli saanut nimekseen ”Mäki”. Peltolan lapset kulkivat polkua pitkin Rajalan pihan kautta isoäidin luo ”Mäelle”. Hirrestä rakennetussa talossa oli iso tupa, isoäiti Emilian kamari ja vieraskamari, joka ole tehty Amerikassa asuvan Niilo-veljen perheen Suomen vierailuja varten. Talon vintillä säilytettiin ”Amerikan kirstuissa” myös heidän tavaroitaan.
Talo oli maalattu punaiseksi, yläosa keltaiseksi. Sisäänkäynnin edessä oli katollinen avoveranta. Tontilla oli kaivo ja alusta asti sähkö. Saunaa ei talossa ollut, vaan saunomassa käytiin Peltolassa. Peltolasta saatiin maitoa ja muita ruokatarvikkeita sekä polttopuut. Peltolan väki vei talvella tontille rangat ja keväällä täytettiin tontin rajalla oleva puuvaja klapeilla.

Emilia Åkerman ja Martta Peltola kuvattuina Peltolan pihassa. Oikealla Peltolan väkeä Emilia-mamman kamarissa. Vasemmalta Niilo Åkerman, Tapio Peltola, Emilia Åkerman, Arvo Peltola, takana Lyyli Satola o.s. Peltola ja Martta Peltola.

Emilia Åkerman eli pitkän elämän, hän kuoli yli 90-vuotiaana vuonna 1961. Hän seurasi Peltolan tilan elämää ja vieraili mielellään yhdessä Martan kanssa myös mm. Merimaskussa tyttärensä Tyynen perheen luona. Äidin kuoltua Martta teki matkan Amerikkaan setänsä Niilo Åkermanin luo. Martta kuoli syöpään joulukuussa 1968.
Martan kuoleman jälkeen tulipalo tuhosi vielä hyväkuntoisen talon kaikkine tavaroineen ja huonekaluineen. Myös suuri määrä suvun valokuvia paloi ja siksi Emilian ja Martan talosta on hyvin vähän kuvia. Komeat ruusupensaat, suuri tuoksuvana kukkiva jasmikepensas ja keväällä tuoksuvat valkonarsissit kertovat paikalla olleesta talosta ja sen asukkaista.

Haastattelut: Tapio ja Pertti Peltola
Kuvat: Peltolan kuvakokoelmasta
Teksti: Hanna-Leena Kaihola