Otto ja Olga Haaparanta rakentavat Rantasen torpan

Otto Juho Fredrikinpoika Haaparanta (s. 1875 Harjavallassa) ja hänen vaimonsa Olga Maria Kaarlentytär (s. 1878 Yläneellä) vihittiin Yläneellä v. 1898. Otto oli tuolloin torpparin poika Säkylästä ja Olga torpparin tytär Yläneen kartanon alueelta Santin torpasta. Heillä oli kaksi lasta, Yrjö Mikael syntyi 1901 ja Taimi Maria 1905. Noina vuosina Otto Juho Haaparanta mainitaan itsellisenä Keihäskoskella Kajalan tilan mailla.

Joulukuussa 1919 Juho Otto ja Olga Maria Haaparanta ostivat Rantanen nimisen mäkitupa-alueen Kajalasta, Rantalan tilasta Rno 2:12 Jalmari ja Fanny Kairiselta 500 mk:n hintaan (nykyrahassa noin 2000 e). Kauppa liittyi ns. torpparilakiin vuokra-alueiden lunastamisesta, joka annettiin v. 1918. Kauppakirjassa Juho Otto mainitaan nimellä Rantanen, jota perhe käytti siitä lähtien. Juho Otto Rantanen rakensi noin hehtaarin kokoisella tontilla kasvavista puista itse perheelleen talon, joka tänä päivänä on vielä alkuperäisessä asussaan Keihäskoskella Peltolan tilan naapurina. Talo on isompi, kuin Keihäskosken pienimmät torpat. Siinä oli keskellä tilava tupa ja sen toisella puolella kamari. Toisella puolella oli kylmä tila, josta kulki raput vintille. Tuvan edessä oli iso kuisti.

Naapurissa lapsena asuneen Pertti Peltolan mukaan Rantasen talo oli miltei omavarainen. Talossa oli ainakin yksi lehmä, lampaita ja kanoja. Taloa ympäröivät joka puolelta peltosarat. Pellossa kasvatettiin pääasiassa heinää eläimille rehuksi sekä perunaa ym. juureksia. Olga Rantanen ja Pertin äiti Lempi Peltola olivat hyvät ystävät. Pertti muistelee mieleenpainuvia hetkiä Rantasen savusaunassa, jossa koko heidän perheensä saattoi käydä kylpemässä. Olga Rantanen oli taitava kraatari, joka sota-aikana ja sitä seuranneena pula-aikana ompeli vaatteita käytetyistä kankaista ja siten vaatetti monet paikkakunnan lapset. Pertti Peltola muistaa flanelliset alushousut, jotka Olga valmisti Peltolan perheen pojille.

Heikki Suonpään, Olga Rantasen tyttären pojan kertoman mukaan mamma hallitsi pellavan käsittelyn lihtaamisesta lankojen kehräämiseen ja kankaan kutomiseen asti. Paitsi omalle perheelle, hän kutoi kangasta myös kylän talojen tarpeisiin. Heikki kertoo olleensa sota-aikana mamman luona ja auttoi lankojen puolaamisessa. Pellavakankaista Olga ompeli vaatteita ja vielä parsi ja paikkasikin, kuten ennen vanhaan tehtiin. Tilavaan tupaan mahtuivat suuren lieden ja leivinuunin lisäksi kangaspuut ja ompelukone. Olga kehräsi myös villalankoja muille. Palkaksi tuohon aikaan annettiin tavallisesti elintarvikkeita.

.Juho Otto Rantanen kuoli vuonna 1937. Olga Maria Rantanen asui torpassa kuolemaansa, vuoteen 1952 asti. Rantasen perilliset (Suonpäät) myivät v.1952 Rantasen tilan huutokaupalla Kerttu Norhamolle (Kajalan emäntä, os. Kairinen). Vihtori ja Lempi Penttilä ostivat puolestaan samana vuonna tilan Kerttu Norhamolta rintamamieslainalla.

Penttilän perhe muuttaa Rantasen taloon

Vihtori Eemil Penttilä, s. 1904 ja hänen vaimonsa Lempi Emilia, s. 1905 olivat asuneet kahden lapsensa kanssa yhden huoneen mökissä Rajalan mäessä Keihäskoskella. Matti Penttilä muistelee, että Rantasen talo oli huomattavasti tilavampi kuin vanha koti ja siinä oli lisäksi ympärillä peltoa ja puutarhamaata. Asuinrakennuksen lisäksi oli kanala, puuvaja, kellari ja sauna, joissa kaikissa oli vielä 50-luvulla olkikatto. Tontilla oli jonkin verran puita, jotka isä Eemil kaatoi ja niistä tehtiin lautoja. Piharakennusten kattojen uusimista varten hankittiin myös päreitä. Tässä työssä Matti muistaa olleensa myös mukana. Penttilässä pidettiin myös muutamia kotieläimiä. Oli lammas ja kasvatettiin porsasta, josta aikanaan, kun se lahdattiin, myytiin puolet. Myös kanoja kasvatettiin. Koska eläinten rehut piti ostaa, niiden pitäminen ei kuitenkaan kannattanut. Kun perhe asui vielä Rajalanmäellä, Eemil Penttilä kävi rakennustöissä viipyen useimmiten koko viikon poissa kotoa. Myöhemmin hän teki rakennustöitä Keihäskoskella, mm. Hämäläisellä ja koululla, mutta ryhtyi tekemään pääasiassa maatalous- ja metsätöitä.

Talossa ei ollut sähköä, valaisemiseen käytettiin öljylamppua ja myrskylyhtyjä. Kajalan pappa Jalmari Kairinen, joka oli ollut aikanaan hankkimassa sähköä kylälle, päätti kerätä sitä varten avustuksia kyläläisiltä ja kauempaakin. Kun taloon saatiin kaksi lamppua sisälle ja yksi ulos, se oli juhlapäivä. Myös naapurista saatiin apua, kun isän kuoltua polttopuiden sahaaminen ja hakkaaminen jäi nuoren Matin tehtäväksi. Sillanpään Erkki ja Tuomo tulivat kevättalvella traktorikäyttöisellä sahalla katkomaan koivuhalkoja. Matti harrasti lukemista ja kirjoittamista. Kesällä oli maataloustyötä tarjolla.

Rantasen tilan myöhemmät omistajat

Vihtori ja Lempi Penttilän kuoltua Australiassa asuva Matti Penttilä valtuutti Urpo Aallon järjestämään huutokaupan ja myymään tilan. Sen ostivat Raija ja Tarmo Suurjärvi, joiden perikunnalla tila on edelleen.

Lähteitä: Yläneen seurakunnan rippikirjat, henkikirjoja 1900-luvun alusta, Kauppakirja 1919, Kajalan tilakartta 1915,
Haastattelut: Heikki Suonpää ja Pertti Peltola,
Muisteluja Matti Penttilän kirjoituksesta Siirtolaisen muistelua 2015
Kokosi: Hanna-Leena Kaihola