Mattila oli Lallin, myöhemmin Rekolan torppa, joka tunnetaan jo 1770-luvulta. Silloin torpparina oli Matti Simonpoika, s. 1723. Torppaa alettiin kutsua räätälin torpaksi 1700-luvun lopulta alkaen, jolloin torpparina oli räätäli Matti Juhonpoika, s. 1747. Torppa periytyi isältä pojalle kolmen sukupolven ajan, ensin Matin pojalle Mikolle, s. 1794, joka jatkoi torpparina 1820-50-luvuilla. Mikon ja vaimonsa Eevan vanhimmasta pojasta Matista, s. 1831, tuli torppari isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1855, mutta hän kuoli jo vuonna 1868.

Seuraava Mattilan torppari Kalle Kustaanpoika Lundberg, s. 1849, tuli Vampulasta vuonna 1868. Kalle ja vaimonsa Eeva Liisa Juhontytär, s. 1836, alkoivat käyttää myös Mattila-nimeä. Perheeseen kuului kolme lasta vaimon ensimmäisestä avioliitosta sekä yhteinen poika Ropert, s. 1872. Hänet mainitaan nimellä Ropert Virtanen ja hän asui myöhemmin myös torpassa yhdessä vaimonsa Emilia Kaarlentyttären ja lastensa Juho Nikolain ja Gunnar Rafaelin kanssa.
Kalle Lundberg mainitaan henkikirjoissa Mattilan torpparina vuoteen 1915 asti. Hänen vaimonsa Liisa kuoli vuonna 1916 ja Kalle eli sen jälkeen torpassa yksin vielä entisenä torpparina.

Loppuvuodesta 1925 Mattilaan muutti tilallinen Antero Knaapi perheineen Oripäästä. Hän oli lunastanut Mattilan entisen torpan omaksi ja todennäköisesti aloittanut uuden asuinrakennuksen rakentamisen. Knaapin perhe muutti kuitenkin jo kahden vuoden kuluttua takaisin Oripäähän ja vuoden 1928 alussa Mattilan tilalliseksi tulivat Kalle Jalmari Rantala, s. 1894 ja vaimonsa Laina Emilia lapsineen. Viljeltyään tilaa noin kuuden vuoden ajan, hekin muuttivat v. 1934 Oripäähän. Heidän jälkeensä Mattilassa asui lyhyen aikaa Vampulalainen Eino Evert Hanhi perheineen.
Mattilan ostivat vuonna 1934 Kalle August Paukkio ja vaimonsa Hilda Maria, o.s. Aaltonen, s. 1903. (Aikaisempi sukunimi oli Svensberg, joka muutettiin 1.7.1935 Paukkioksi.) Perheen muuttaessa Mattilaan, asuinrakennus oli osin keskeneräinen sen toisen pään ollessa vielä kylmänä tilana. Paukkiot tulivat Huittisista, missä heidän kotinsa oli tuhoutunut asuinkelvottomaksi tulipalossa.

Hilda-emännällä oli tapana sanoa, että Kalle Paukkio oli Huittisten paras kirvesmies. Hän oli kätevä käsistään ja tilanpidon lisäksi Paukkio valmisti ja myi mm. hevosenlänkiä ja puisia kengänlestejä, joita vielä myöhemminkin löytyi runsaasti talosta. Kalle Paukkio kuoli vuonna 1960. Hilda-mamma eli leskenä Mattilassa 90-vuotiaaksi asti. Hänet muistetaan ahkerana ja kilttinä ihmisenä, joka piti vielä huolta tyttärensä neljästä pojasta seuraavan polven viljellessä tilaa.

Kalle ja Hilda Paukkion perheeseen kuuluivat tytär Rauha, s. 1929 ja viisi poikaa: Heimo, s. 1930, Hannes, s. 1931, Vieno, s. 1933, Pentti, s. 1935 ja Kaino, s. 1936. Paukkiot viljelivät tilaa vuoteen 1961 asti ja isän kuoleman jälkeen tilan omistus siirtyi tytär Rauhalle ja hänen miehelleen Into Pentti Niemiselle, joka oli syntynyt v. 1931 Oripäässä.

Avioiduttuaan Into ja Rauha Nieminen olivat työskennelleet 1950-luvulla Kaarinassa Kairiston suurella karjatilalla. Kauppa Mattilan tilasta tehtiin vuonna 1961. Tilalla oli 1960-70-lukujen vaihteessa salaojitettua peltoa oli noin 8 ha ja metsää noin 7 ha. Neljä huonetta käsittävän päärakennuksen rakentaminen oli aloitettu vuonna 1927 ja karjarakennus oli valmistunut v. 1939. Koneistuksena oli traktori ja siihen kuuluvat työkoneet, osuus puimakoneeseen ja kotitarvemylly. Tilalla oli silloin vielä myös hevonen. Mattilassa viljeltiin tuolloin rehuviljaa ja rehukaalia, heinää ja perunaa sekä sokerijuurikasta. Tilalla oli neljä ayshire-rotuista lypsävää ja neljä nuorta karjaa sekä vuosittain noin viisi sikaa ja 200 kanaa.

Into ja Rauha Niemisen aikana tilan viljelty pinta-ala kasvoi noin 20 hehtaariin, josta osa oli Mäki-heikkilästä ja Aarne Valolta vuokrattuja peltoja. Tilanhoidon lisäksi Into Nieminen teki myös muille tiloille metsätöitä ja kasvinsuojeluruiskutuksia. Elokoneessa hänellä oli etusitoja, joka helpotti viljan laittoa seipäille. McCormick-merkkisellä traktorilla hän ajoi joitakin vuosia maitoa Makkarkosken meijeriin ensin Peräsuon, sitten Perämäentien ja viimeksi Niittykulmantien suunnalta. Into Nieminen kuoli 51-vuotiaana v. 1982. Pari vuotta sitä ennen oli luovuttu lypsykarjasta ja siirrytty lihakarjan kasvattamiseen. Lihakarjaa oli navetassa jopa 12 päätä, viimeisen sonnin lihapainon muistetaan olleen 350 kg.

Niemisen perheeseen kuului neljä poikaa: Jukka, Jouko, Heikki ja Ossi, joista vuonna 1954 syntynyt Jouko jatkoi tilan viljelemistä. Hän osti tilan yhdessä vaimonsa Irman kanssa vuonna 1988. Mattila on ollut viljatilana vuodesta 1985 lähtien ja isäntä on tehnyt sen lisäksi metallialan töitä Riihikoskella eri työnantajilla. Vuonna 1995 hän perusti toiminimen, jonka alaan kuuluvat metallityöt sekä erilaiset maansiirtotyöt.
Niemiset myivät Mattilan tilan tyttärelleen Piia Vuorelle vuonna 2010.

Lähteet Yläneen rippikirjat ja henkikirjat
Haastattelu, tiedot ja kuvat Jouko Nieminen
Teksti Hanna-Leena Kaihola

Lähteet: Yläneen rippikirjat, perheen haastattelu
Teksti: Hanna-Leena Kaihola