Kaunismäki Nikolai ja Fanni Mäkelän aikaan (1915-1953)

Tourulan Kaunismäen tilan ensimmäinen isäntä ja emäntä olivat tämän historiikin kirjoittajan Lasse Mäkelän isovanhemmat Nikolai Mäkelä, s. 1886 ja Fanni Mäkelä, o.s. Uusi-Seppä, s. 1880 Kiikka. Nikolai Mäkelä oli kotoisin Keihäskosken Mäkelän torpasta, jonka hänen vanhempansa Juho ja Miina Mäkelä lunastivat aikanaan omaksi. Miina Mäkelän suku on ollut torppareina Mäkelän torpassa jo 1820-luvulta alkaen. Fanni Matilda Uusi-Seppä ja Nikolai Mäkelä vihittiin 1.6.1913, avioliitosta syntyivät lapset Katri 1914, Helka 1917, Mikko 1920 ja Heikki 1924.

Fanni ja Nikolai Mäkelä perheineen. Oikealla Heikki Mäkelä ratsastamassa vanhan navettarakennuksen edessä..

Kaunismäen tila sijaitsee Tourulassa Koskihuhdantien varrella.  Nikolai ja Fanni Mäkelä ostivat  A. Ahlström osakeyhtiöltä Tourulan kartanosta lohkaistusta Koskihuhdan tilasta ”Kaunismäki” nimisen lohkotilan Rno 1:28. Kauppakirja on päivätty 28.10.1915. Kauppa liittyy 1910-luvulla aloitettuun A. Ahlströmin kartanon lukuisten torppien vapaaehtoiseen myymiseen. Koskihuhdan isosta torpasta muodostettiin kolme tilaa: Koskihuhta, Koivula ja Kaunismäki. Kaunismäen tila käsitti noin 5 ha peltoa ja noin 3 ha metsää.

Tilan hirsinen asuinrakennus valmistui vuonna 1916. Kolme huonetta käsittävässä talossa oli uunilämmitys. Päärakennusta vastapäätä rakennettiin navetta, toiseen päähän heinälato ja toiseen lantala sekä navetan taakse talli hevosille. Erillisiä rakennuksia ovat suuli, ratasvaja, kellari, sauna ja kanala.

Isovanhempien aikana tilalla on ollut vähintään kaksi hevosta, 2-3 lehmää, vasikoita ja kanoja. Tilalla viljeltiin ruista, ohraa, kauraa ja vehnää. Lisäksi kasvatettiin perunaa sekä heinää, rehukaalia ja lanttua karjalle. Alkuaikana maatalouskalusto on ollut hevosvetoinen: äkeet olivat siihen aikaan risu-, piikki- ja jousiäkeitä. Lisäksi oli kylvökone, elonleikkuukone, niittokone ja heinäharava sekä kärryt ja tukkireki.
Maatilan töiden lisäksi Nikolai Mäkelä teki myös suutarintöitä.

Kaunismäki vanhempieni aikaan (1954-2014)

Vuonna 1954 tila siirtyi isovanhemmilta heidän pojalleen Heikki Mäkelälle s. 1924 ja hänen vaimolleen Aira Mäkelälle o.s. Mäntyharju s. 1926 Oripäässä, vihitty 3.12.1949. Vanhempieni aikana 1950-luvulla tilaa laajennettiin ostamalla Koivuranta-niminen noin 4,5 ha peltotila sekä palstat Kaunismäki I ja Kaunismäki II, joissa yhteensä noin 8 ha metsää ja 2,5 ha muuta maata.

Kaunismäen tilalle tehtiin salaojitussuunnitelma aivan ensimmäisten tilojen joukossa Tourulassa v. 1955 ja pelto salaojitettiin v. 1958. Koivurannan tilan salaojitus tehtiin v. 1966.
Kanalan tilalle rakennettiin v 1959 kuivaamo viljasiiloineen. Uusi, itse tehdyistä sementtitiilistä tehty karjarakennus valmistui v. 1964. Siihen kuului navetta, sikala, AIV-torni, lantala, karjakeittiö, maitohuone, pumppuhuone ja WC sekä rehuvaja ja autotalli.
Vanha päärakennus purettiin v 1971 ja samalle paikalle tehtiin uusi puurunkoinen, punatiilellä verhoiltu neljä huonetta käsittävä nykyaikainen asuinrakennus.

Tilalla on ollut 2-3 lehmää, hiehoja, sonnivasikoita ja 2 emakkoa. Hevonen ja varsa olivat vuoteen 1961 asti. Karjatilan viimeisinä vuosina koko navetan ja sikalan täyttivät 50-60 lihasikaa. Karjanhoito päättyi 1990- luvun alkupuoliskolla.
Savimulta- ja multamailla on viljelty ruista, vehnää, kauraa, ohraa, heinää, perunaa, sokerijuurikasta ja rypsiä. Talviaikana tilalla tehtiin metsätöitä.

Ensimmäinen traktori hankittiin vuonna 1959, Porsche Diesel Standard (28 hv). Seuraavat olivat Valmet-merkkisiä: v.1965 Valmet 565, v. 1972 Valmet 502 ja v. 1979 Valmet 602. Maatalouskoneisiin on kuulunut traktori työkoneineen, sijoituskylvökone, niittokone, heinäharava, kotitarvemylly, viljakärryt, Antti-viljankuivuri ym.

Isäni jakoi nuorena poikana postia polkupyörällä Oripäästä Tourulaan sekä myöhemmin moottoripyörällä (Jawa 250 cc ja 175 cc). 1960-luvulla hän tuurasi vakituista postia autolla. Isäni ja setäni ajoivat taksia 1940- ja 50-lukujen vaihteessa. Auto Chevrolet v 1938 oli ostettu vuonna 1949 isäni ja setäni lankomieheltä kauppias Kalle Tuomiselta Juvankoskelta.
Isäni kävi jauhamassa viljaa eläinkäyttöön kotitarvemyllyllä taloissa. Mylly oli laitettu nostolaitesovitteiseksi traktorin perään, voimansa se otti hihnapyörästä. Tämän hihnapyörän päälle tehtiin vanerista halkaisijaltaan suurempi hihnapyörä, jossa oli urapohja kiilahihnoja varten. Viljankuivurilla suoritettiin myös rahtikuivausta vuosina 1959 – 1995 ja sijoituskylvökoneella tehtiin kylvöjä.

Tilaa viljeltiin vuoteen 1995 saakka, vuodesta 1996 alkaen pellot ovat olleet vuokralla.

Kaunismäen on omistanut vuodesta 2014 lähtien Lasse Mäkelä.

Teksti ja kuvat: Lasse Mäkelä v. 2019

Koivulan tila 1:27 perustettiin v. 1911, kun se erotettiin omaksi tilakseen Tourulan kartanon Pellon alueella olevasta Koskihuhdan tilasta. Omistajia oli useita alkuvuosina, mm. Juho ja Naimi Tammi. Heidän aikanaan rakennettiin mm. nykyinen asuinrakennus. Rakentamiseen käytettiin silloin jo puretun lasitehtaan suuria vankkoja hirsiä. Navettarakennus on myös vanha, sen ikkunat ovat Tourulan lasitehtaan ikkunalasia.

Nestori ja Johanna Lehtonen

Vuonna 1931 Koivulan silloiset omistajat Tuomas ja Amanda Ojala myivät tilan Nestori ja Johanna Lehtoselle. Kauppaan kuului myös tilalle määrätystä tieosuudesta huolehtiminen. Nestori Lehtonen toimi Tourulan kartanossa A. Ahlström Oy:n metsänvartijana. Metsänvartija liikkui kartanon laajoilla metsäalueilla ympäri pitäjää. Hänen tehtävänsä oli suunnitella ja valvoa metsien hakkuita, puutavaran ajoja, puutavaran käyttöä ja metsien istutuksia ym. Hän piti kirjanpidon näistä asioista ja maksoi myös palkat työmiehille. Nestori Lehtonen teki puusta kauniita huonekaluja ja seinäkelloja, joita on vieläkin nähtävissä Koivulassa. Puutarhanhoito kuului hänen harrastuksiinsa. Hänen aikanaan pengerrettiin Koivulan rinteessä olevaa pihaa kolmeen kerrokseen tarkkaan ladotuilla kivireunuksilla. Rinne on lämmin ja aurinko paistaa melkein koko päivän. Niinpä pihalla kasvoi paljon omenapuita ja erikoisia puita kasvaa yhä, valtavia makedonianmäntyjä, sembramäntyjä ja vanhoja tuijia. Suurimman makedonianmännyn ympärysmitta lähenee neljää metriä.

Pentti ja Sirkka Lehtonen

Sota-aikana Pentti Lehtonen (synt.v.1924) taisteli jääkärinä Lauri Törnin osastossa.
Vuonna 1946 Pentti Lehtonen osti Koivulan tilan itselleen. Johanna äiti jäi myös asumaan tilalle.

Pentti Lehtonen                                         

Asuinrakennus 40-luvulla

Pentti Lehtonen solmi avioliiton Sirkan (os. Keihäs, synt.v.1923) kanssa v. 1948. Perheeseen syntyivät pojat Veijo ja Jouko. Pentti Lehtonen toimi tilanpidon lisäksi muurarina. Hän harrasti hiihtämistä ja mäenlaskua menestyen kilpailuissa. Pojat harrastivat myös urheilua, voittaen palkintoja monissa lajeissa. Sirkka toimi aktiivisesti erilaisissa yhdistyksissä. Tilalla oli muutama lehmä, vasikoita, kanoja, lampaita, sikoja ja hevonen. Lisämaita hankittiin 50- ja 70-luvuilla. Puutarhaa hoidettiin huolella edelleen ja v. 1991 Koivulan piha valittiin Yläneen Paras Piha-kilpailussa voittajaksi

Veijo Lehtonen

Työura vei Veijon Turun suuntaan ja Joukon Forssan seudulle. Isä Pentin kuoltua v. 2005 Veijo oli yhä enemmän Koivulassa tyttärensä Tiinan kanssa äiti Sirkan seurana. Taloa ja pihan rakennuksia korjailtiin ja puutarhaa hoidettiin.

Metsätyöt ja polttopuiden teko ovat hyvä vastapaino lukuisille luottamustoimille. Puutarhassa ja pihan lukuisissa rakennuksissa riittää tekemistä. Vuonna 2009 hänet valittiin Auranmaan positiivisimmaksi kansalaiseksi. Veijo on kaupunginvaltuutettu Turussa, jossa hän kuuluu liikuntalautakuntaan ja vammaisneuvostoon. Kehitysvammaisten Tuki ry. n toiminnassa Veijo on mukana.

Veijolle tila siirtyi äidin kuoltua v. 2016. Pellot on vuokrattu.

Veijo Lehtonen kertoo äidistään Sirkka Lehtosesta

Äiti syntyi Uudenkartanon Kreivilässä Hilda ja Rafael Keihään lapsena. Sirkka kohtasi tulevan miehensä Pentti Lehtosen Portaanpään tansseissa. He menivät avioliittoon ja Sirkka muutti Tourulan Koivulaan asumaan. Heille syntyi pojat Veijo ja Jouko. Koivula oli pieni maatila, jonka lehmät, vasikat, siat ja kanat olivat äidin hoidossa.

Sirkka oli erittäin ulospäin suuntautunut ja hyvä huolehtivainen äiti. Hänellä oli päättäväinen ja määrätietoinen luonne. Hän sai moottoripyöräkortin v.1953 ja oli hurja tyttö ajamaan. Myöhemmin hän ajeli autolla.

Koti oli aina siisti ja äiti leipoi usein. Kotona oli aina rakkautta, lämpöä ja ruokaa. Jos pojat olivat tehneet kolttosia, niistä kerrottiin äidille ensin. Sirkka ompeli ja korjasi perheen vaatteet. Puutarhanhoito ja huonekasvit olivat hänelle tärkeitä. Harrastuksia oli paljon, käsityöt, laulaminen ja tanssiminen. Sirkka osallistui ahkerasti Eläkeliiton, Eläkkeen saajien ja Marttojen toimintaan.

Äidillä oli isän kanssa harvinainen tilaisuus, jopa kahteen kertaan, tulla kutsutuksi Presidentti Mauno Koiviston vieraiksi Kultarantaan. Mauno Koivisto ja isä Pentti taistelivat samassa Lauri Törnin osastossa sodan aikana ja sotakaverit kutsuttiin vierailulle Kultarantaan.

Kuvat: Veijo Lehtosen kotialbumista.   Teksti: Veijo Lehtonen ja Tuija Olenius  v. 2019

Tourulan kartanon Pellon tilan torppa Koskihuhta, mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1854 rippikirjoissa. Silloin torpassa asui Matts Simonsson perheineen. Ajan tavan mukaan he alkoivat käyttää sukunimenään torpan nimeä Koskihuhta.

Fredrik ja Amalia Tuominen

Fredrik Aleksander Tuominen, s.1852, muutti Koskihuhdan torppaan v. 1893 Yläneen Huvituksesta, jossa toimi työnjohtajana. Vaimonsa Amalian, o.s. Tammelin, s. 1858, kanssa heillä oli kymmenen lasta. He rakensivat uuden asuinrakennuksen.

Johannes ja Aleksanda Tuominen

Koskihuhta itsenäiseksi tilaksi

Pojista vanhin Johannes, s. 1879, toimi muurarina ja jatkoi tilanpitoa vaimonsa Aleksanda, o.s. Nummentaka, s. 1883, kanssa. He lunastivat torpan itsenäiseksi v. 1912. Lisämaita ostettiin Tourulan kartanosta v. 1927. 

Koskihuhdan perhettä 1910-luvulla: Vas. Aleksanda, Nestori ja Juho (Johannes) Tuominen.  
Keskellä. Juhon sisaria ja veljiä. Istumassa edessä Amalia ja Fredrik Tuominen.     

Edessä istuvat Aleksanda ja Johannes Tuominen.
Takana Nestori ja Lyydi Tuominen.

Nestori ja Lyydi Tuominen

Kallas ja Lotta Tuominen

Seuraava isäntäväki olivat Kallas, s. 1931, ja Lotta, o.s. Myllymäki, s. 1930. Heille syntyi tytär Merja.
He peruskorjasivat asuinrakennusta ja navettaa sekä lisäsivät karjaa. Lehmiä oli kymmenkunta, lisäksi sikoja ja kanoja. Kallas ja Lotta ostivat osan tilasta, Rantalan ja Rahkan v. 1960 ja koko tila siirtyi heille
v. 1982. Lehmistä luovuttiin v. 1974, mutta kanataloutta jatkettiin vuoteen 1995. Viljelyksessä oli eri viljoja ja Kallas pui puimurillaan monen muunkin talot viljat. Kallakselle metsästys, varsinkin hirvien ja peurojen metsästys oli tärkeä harrastus. Hän toimi pitkään Yläneen Erämiehien Keihäskosken-Tourulan alaosaston vetäjän ja hänen nimissään on monet hirvien kaadot. Metsästysseuran kirjojen mukaan hänen kaatamiaan hirviä oli alaosaston toiminnan aikana vuosina 1965-1993 ennätykselliset 43 hirveä ja 26 peuraa. Koskihuhdassa on aina kasvatettu metsästyskoiria.    

Vasemmalta: Lyydi, Aleksanda, Nestori, Kallas, Merja ja Lotta Tuominen

                                                         .                                                                   

Merja Rouvali

Koskihuhdan seuraava isäntäväki vuodesta 1987 alkaen olivat Merja, o.s. Tuominen ja miehensä Jorma Rouvali. He muuttivat tilalle Turusta ja kävivät tilan ulkopuolella töissä. Heille syntyi poika Jarkko, jolle tila siirtyi v. 2004. Merja asuu Koskihuhdassa.
Jarkko rakensi talon perheelleen Mansikkamäkeen Koskihuhdan lähelle. Pellot ovat vuokralla. Jarkko jatkaa perheen metsästysharrastusta.

Teksti ja kuvat: Merja Rouvali,  koonnut Tuija Olenius   v. 2020