Orrelan tila muodostettiin v. 1912 Tourulan kartanon Pellon tilasta. Tuolloin sen pinta-ala oli n. 17 ha, josta peltoa n. 6 ha, rakennuksia ei tilalla vielä ollut.
August ja Aina Orrela
Orrelan talo, puiden takana navettarakennus.
August Fridolf Ahti (s. 23.7.1877) ja Aina Emilia (s. 18.4.1890) avioituivat v. 1910.
August Ahdin vanhemmat olivat räätäli Karl Filanderin (s. 14.4.1840, Pöytyällä) ja Henrika Kustaantytär (s. 18.2.1845, Säkylässä). Räätäli Filander asui itsellisenä Tourulan kartanon Puolan torpan alueella, omassa mökissään, johon kuului myös peltoa.
Aina Marjalaakso oli Tourulan kartanon Marjalaakson torpan tytär, vanhemmat olivat Mauritz Daavidinpoika (s.29.10.1849, Virttaa) ja Mathilda Juhantytär (s.1.8.1854, Marjalaakson torppa, Tourula).
August ja Aina Ahti ostivat Orrelan tilan omakseen v. 1914. Sukunimenä he käyttivät myöhemmin Orrelaa.
August ja Aina saivat kolme lasta, Uuno (s.4.11.1910), Aune (s.5.5.1912) ja Oiva (s.23.11.1914).
Aina ja Aune Orrela Oiva Orrela
Oiva Orrela
Oiva Orrela sai todistuksen Loimaan maamieskoulusta v. 1935 ja hän jatkoi tilanpitoa vanhempiensa jälkeen. Vuoden 1967 maatalouslaskennan mukaan tilalla oli traktori ja auto. Pelloilla viljeltiin tuolloin ohraa, perunaa, rypsiä, heinää ja osa pelloista oli kesannolla. Lehmiä oli yksi ay-rotuinen ja mehiläispesiä kaksi yhdyskuntaa. Yksi lehmä oli vielä ainakin 1980-luvun alussa tuottamassa maitoa omaan käyttöön, sillä Oiva pyrki elämään omavaraistaloudessa. Hän harrasti myös tavaroiden kierrätystä, jo ennen kuin se oli vielä yleisesti tapana.
Asuinrakennus tuhoutui tulipalossa ja Oiva vietti viimeiset vuotensa vanhainkodissa. Nykyisin rakennukset ovat hävinneet ja tila myyty.
Tekstin kokosi Tuija Olenius v.2022 Kuvat: Tarja Raittinen ja Lehtosen perik.
Mäkitalon mainitaan 1880-luvulla kirkonkylän Lukkalan tilan mailla olevana mäkitupana. Kirkonkylän Lukkalan talolla oli maata Tourulan kylässä. Tilalla asuneet torppari Reinhold Laine (suutarinpoika, s.1882), lempinimeltään Rellu ja vaimo Elsa Kustaantytär Lehto (s.1881) lunastivat tilan omakseen v. 1915. Heillä oli silloin viisi lasta.
Arvo ja Lempi Mattila
Tila pakkohuutokaupattiin v.1931 ja tilan ostivat Arvo (s.1900) ja Lempi (s.1902, o.s. Rantala) Mattila. Heillä oli neljä poikaa Eino (s.1926), Esko (s.1931), Eero (s.1933) ja Toivo (s.1939). Mäkitalon asuinrakennus oli alun perin 1800-luvun lopulta, sitä peruskorjattiin Arvon ja Lempin aikana.
Arvo ja Lempi Mattila Lempi ja Napu koira
Uusi navetta rakennettiin v. 1946-47 ja ratasvaja 1930-luvulla. Arvon ja Lempin aikana Mäkitaloon rakennettiin myös uudenaikainen iso kanala, jonka johdosta heillä pidettiin erilaisia kananhoitokursseja Tourulan Pienviljelijäyhdistyksen toimesta. He toimivat aktiivisesti yhdistyksen toiminnassa mukana, Arvo Mattila oli pitkään pienviljelijäyhdistyksen kirjuri ja puheenjohtaja.
Tilalla oli 4 lehmää, nuorkarjaa, ja muutama possu sekä lampaita. Hevosia oli kaksi, nimeltään Maiju ja Priitu.
Eero Mattila (88 v.) muistelee Maiju hevosta:
Maiju oli isä Arvon oma kasvattihevonen. Varsasta saakka se oli tirheä ja sisukas hevonen.Toisinaan äkäpussi, mutta hyvä työhevonen. Varsinkin metsäsouvissa, josta sai taloon toimeentuloa. Souvista saadut rahat laitettiin kirjekuoreen, jotka Eero (15 v.) lähti polkupyörällä viemään Oripään Osuuspankkiin, jolloin loppulaina talosta tuli maksetuksi. Metsäsouvista sai myös kahvia ja tupakkaa (tehopakkaus). Vanhuusiän saavuttaessa 35-vuotiaana Maiju tuli tiensä päähän, koska talossa ei voitu pitää kahta hevosta. Eeron kohtaloksi oli viedä Maiju lopetettavaksi teurastamoon Mikkolalle Makkarkoskelle. Siitä saaduilla rahoilla ostettiin uudet hevosen valjaat nimeltään silat.
Toivo ja Leena Mattila
Arvo ja Lempi Mattilan nuorin poika Toivo vihittiin Leenan (Eira, o.s. Joki-Kouhila) kanssa v. 1964. He ostivat Mäkitalon vierestä Uusitalo nimisen tilan samana vuonna. Vuonna 1972 tehtiin tilalla sukupolvenvaihdos, jolloin Arvo ja Lempi muuttivat asumaan Uuteentaloon ja Toivo ja Leena Mäkitaloon, jonne he rakensivat uuden asuinrakennuksen v. 1975. Heidän aikanaan rakennettiin kaksi peltihallia 1980-luvulla.
Toivon ja Leenan aikana jatkui kanatalous ja rakennettiin uusi häkkikanala v. 1977 1300 kanalle. Heillä oli myös muita eläimiä, sikoja, kuttuja, valkoinen pukki nimetä Roope, nutrioita, kalkkunoita ja viiriäisiä. Maatilan töiden lisäksi Toivo kävi kirvesmiehenä Lähdemäellä ja myöhemmin kolmivuorotöissä paperitehtaalla. Leena toimi koulun keittäjänä, Keihäskosken ala-asteella. Heillä oli iso mansikkamaa 1970-80 luvuilla. Kesälapsitoimintaa oli 1990-luvulla, jolloin kaupunkien lapset pääsivät kokemaan maaseudun elämää muutaman viikon kesällä omien lasten mukana. Toivo ja Leena ovat olleet aktiivisesti mukana yhdistystoiminnassa martoissa, pienviljelijäyhdistyksessä, metsästysseurassa ja kyläyhdistyksessä.
Käsityönavetta
Leena opiskeli Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopistossa lampaanvilla- ja turkistuotteiden valmistusta. Innoituksena oli hänen 50-vuotislahjakseen saamat lampaan turkistossut, joita hän alkoi ensin valmistaa. Leena perusti v. 1994 Käsityönavetta Leena Mattila nimisen yrityksen. Vuosien kuluessa Käsityönavetassa on valmistunut erilaisia turkistuotteita, liivejä, hanskoja, hattuja, vällyjä jne.
Mäkitalo 2000-luvulla
Matti ja Sanna Mattila
Nuorin lapsista, Matti osti tilan vanhemmiltaan v. 2009, jonne muutti tyttäriensä Sonjan (s.2004) ja Aada-Ilonan (s.2009) kanssa. Matti ja Sanna avioituivat v. 2013 ja saivat yhdessä vielä kolme lasta, Elsa (s.2015), Eino (s.2017) ja Toivo (s.2019). Matin ja Sannan aikana asuinrakennusta laajennettiin v. 2017. Edelleen yhdistystoiminta on osana elämää, Sannan toimiessa aktiivisesti martta-, kylä- ja MLL-yhdistyksissä. Matti seuraa isänsä jalan jälkiä kuulumalla metsästysseuraan.
Markku Peltola (s. 1939), joka on kotoisin Keihäskosken Peltolan talosta ja Terttu Peltola (o.s. Mäkelä, s. 1946 Loimaalla) ostivat Markun vanhemmilta Kotirannan palstan pian naimisiinmenonsa jälkeen vuonna 1968. . Palstassa oli 13 ha peltoa ja 7 ha metsää. Risto Peltola oli hankkinut palstan kymmenen vuotta aikaisemmin Prusilan isäntä Antti Majaselta, joka myi omistamansa Prusilan tilan kaikki maat ja muutti kotipitäjäänsä Metsämaalle. Markku oli jo aikaisemmin nuoruusvuosina hankkinut 20 hehtaarin metsäpalstan.
Kotirannan nykyinen rekisterinumero on 1:29. Se sijaitsee Keihäskoskelta Virttaalle menevän Niittykulmantien varrella alle kilometrin päässä kylän keskustasta. Kotirannan omisti ja sitä viljeli 1920-luvulla Prusilan isäntä Oskari Komu. Kalle ja Elsa Mäkelä (ent. Kronström) rakensivat vuonna 1924 asuinrakennuksen Kotirannan tontille ja asuivat siinä mäkitupalaisina. Kun tila tuli Markku ja Terttu Peltolan omistukseen, siellä oli jäljellä vanha omenapuu ja kaivo lahoine kehikkoineen. Sen luo kerrotaan vanhaisännän aikanaan kuolleen.
Markku ja Terttu Peltola Kotirannan isäntänä ja emäntänä
Kotirantaan valmistui vuonna 1969 Markun rakentama asuinrakennus, jota perheen kasvaessa jatkettiin v. 1984. Kanala valmistui vuonna 1971. Sen myötä Peltoloista tuli kananmunantuottajia. Kanala toimi ensin 2000 kanan lattiakanalana, mutta 70-luvun lopulla siirryttiin häkkikanalaan, johon mahtui kolmeen kerrokseen 5000 kanaa. Kanojen lisäksi pidettiin 10-20 kesäpossua ja myös vuohia ja lampaita.
Kanojen rehu tehtiin ensimmäisinä vuosina käsin viljasta jauhamalla ja sekoittamalla siihen rehutiiviste ja kalkki. Rehun jakaminen tapahtui myös käsin. Häkkikanalan myötä siirryttiin valmiiseen rehuun ja kolme kertaa päivässä tapahtuva ruokinta sujui ketjuruokkijalla. Lattiakanalasta kerättiin munia useampi kerta päivässä, koska munia löytyi pesien lisäksi myös pehkun seasta. Häkkikanalassa munat kerättiin kerran päivässä ja sen jälkeen harjattiin hienojakoinen siipipöly ja siivottiin käytävät. Lasten ollessa pieniä töitä tehtiin vuorotellen, joskus yhdessä ja myös koko perheen voimalla. Peltolat kuuluivat alusta asti Munakuntaan, jonka auto haki rullakoihin lajitellut munat ja vei pakkaamolle kerran viikossa.
Tarvittavat kaksi varastorakennusta valmistuivat vuosina 1972 ja -80. Vuonna 1983 saatiin oma kuivuri ja 1970-luvulla rakennettiin vajarakennus ja hakevarasto kanalarakennuksen toiseen päähän, johon tehtiin myös lämpölaitos. Terttu-emäntä huokaa, että tuntuu kuin aina olisi jotain rakennettu. Omasta metsästä saatiin materiaalit moniin rakennuksiin. Markku teki talvihakkuita, metsänhoitoa ja metsänistutusta, johon perhekin osallistui.
Tertun ja Markun luona Kotirannassa olivat vierailulla Terttu Peltolan vanhemmat ja muita sukulaisia vuonna 1996.
Omien peltomaiden lisäksi oli alusta asti vuokralla Markun serkulta ja hänen mieheltään Aron tilan 20 ha:n pellot ja 1980-luvun alusta Alitoivion tilalta noin 9 ha peltoa. Vuonna 1987 ostettiin Mäkiheikkilän tilalta Alli ja Maiju Laineelta 8 ha peltoa ja 7 ha metsää. Vuonna 1997 ostettiin myös Laineen tilan rakennukset ja tonttimaa.
Kotirannan tila oli vuosia Farma-Maaseutukeskuksen kirjanpitotilana. Vuonna 1977 se valittiin Yläneen vuoden tuottajaksi. Pelloilla viljeltiin vehnää, kauraa, ohraa, rypsiä ja kanojen ruuaksi rehuviljaa. Osa viljasta oli siemenviljasopimuksia. Myös ruokahernettä viljeltiin sekä sokerijuurikasta 80-luvulta vuoteen 2018 saakka, jolloin Jussi-Pekka Peltola oli jo isäntänä. Harrasteviljelynä kasvatettiin 1990-luvulla avomaakurkkua, valkosipulia ja yrttejä.
Tilan lähellä olevat sieni- ja marjamaastot ja luonnossa samoilu koiran kanssa on ollut Terttu-emännän vapaa-ajan lempipuuhia. Lähellä kotia metsälammen rannalla on saunamökki Kallioranta, jonka Markku ja pojat rakensivat. Kalliosyvennyksessä ollut umpeenkasvanut lampi tyhjennettiin ja kalliopohja pestiin. Mökki on toiminut perheen virkistyspaikkana, jossa sauna on lämmennyt nopeasti töiden jälkeen!
Luottamustehtäviä ja yhdistystoimintaa
Tilanpidon ohella Markku toimi Keihäskosken Maamiesseuran, Yläneen Maataloustuottajien, Munakunnan ja Yläneen Säästöpankin hallituksissa sekä Keskustan Tourulan-Keihäskosken paikallisosaston johtokunnassa ja lisäksi jäsenenä Yläneen kunnan monissa lautakunnissa.. Lasten käydessä koulua Markku oli Keihäskosken ala-asteen johtokunnan jäsen sekä toimi Yläneen Kirin vapaaehtoisten joukoissa. Keihäskosken koulun sulkemisen jälkeen v. 1992 perustettiin Tourula-Keihäskosken kyläyhdistys, jonka remonttiryhmän aktiivijäsen Markku oli alusta asti..
Terttu on myös ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen emäntä. Hän on ollut jäsenenä ja usein hallituksessa seuraavissa yhdistyksissä: Yläneen Maa- ja Kotitalousnaiset, Keihäskosken Martat v. 1967 alkaen, josta pitkään puheenjohtajana ja sihteerinä, Yläneen Keskustanaiset, Keihäskosken ala-asteen johtokunta ja Yläneen kunnanvaltuusto (1984-92). Hän toimi pitkään Yläneen seurakunnassa Lähetystyön johtokunnassa ja oli lähetyssihteerinä 1995-2005. Terttu oli vuosien ajan Kyläyhdistyksen kantavana voimana sekä Paimenenmäen kylätalkkarina vuoteen 2017 asti.
Terttu ja Markku joutuivat luopumaan tilanpidosta varhain isännän sairauksien myötä. Vuonna 1997 muutettiin Mäkiheikkilän taloon. Ensimmäisinä vuosina käytiin auttelemassa Jussia Kotirannassa niin kanalatöissä kuin kylvö- ja korjuuaikaan. Lokakuussa 2017 Terttu ja Markku muuttivat kirkonkylään. Päivät ovat täyttyneet erilaisilla vapaaehtoistoimilla. Terttu toteaa: ”Tärkeitä ja rakkaita ovat olleet lapset, tytär Katariina ja pojat Mika, Jussi ja Janne sekä lastenlapset, arvokkainta elämässämme!”.
Kotiranta Jussi-Pekka Peltolan isännöimänä
Jussi Peltolasta (s. 1970) tuli Kotirannan tilan isäntä vuonna 1997. Hänellä on viljelyksessä tilan omat ja Alitoiviosta ostetut sekä Aron tilalta vuokralla olevat pellot. Jussilla on talonrakennus-kirvesmiehen koulutus. Hän tekee myös tilan ulkopuolella kirvesmiehen töitä, talonrakennusta ja korjauksia sekä suorittaa myös metsänhoito- ja metsäkoneurakointia.
Teksti: Terttu Peltola , kokosi Hanna-Leena Kaihola Kuvat. Terttu ja Markku Peltolan kuvakokoelmasta
