Kirjoittaja: admin

SIIHEN AIKAAN, KUN LINJA-AUTOT VIELÄ KULKI

~ admin ~ Jätä kommentti

Mustelee Veijo Lehtonen

Muistellessa 1940-60 lukuja, tulee mieleen, miten paljon kylillä vielä kulki linja-autoja. Silloin pääsi Loimaan, Turun, Säkylän ja Raumankin suuntaan monta kertaa päivässä. Autoja meni Koivulankin ohi kymmenkunta päivittäin. Liikennöitsijöitä oli useita kuten Reinonen, Satakunnan Liikenne, Valtanen ja Leiniö. Ensin linja-autot olivat pitkänokkaista mallia, 60-luvulla tulivat nykyisen näköiset autot liikenteeseen. Autoissa oli kylmä, ainakin etupäässä, ja kuljettajalla oli karvahattu ja kintaat tarpeen talvella. Auton takaosassa oli lasiseinillä jaettu osasto, jossa sai tupakoida ja joskus siellä saatettiin ottaa muutama ryyppykin, joka toki oli kielletty.
Autoissa kulkivat niin ihmiset, kuin tavaratkin. Tavaraa kuljetettiin molempiin suuntiin. Kauppoihin ja kaupunkien toreille vietiin myytävää tavaraa ravuista alkaen ja vastaavasti tuotiin kaupungeista tavaraa takaisin. Linja-auton kuljettajalla oli monenlaista työtä, kun hän toimitteli lähetyksiä perille.

Koululaiset kulkivat linja-autoissa kirkonkylään, jossa oli keski- ja kansalaiskoulu. Sillä matkalla joillain koululaisilla oli oma paikka, kuten Kankareen Markulla takapenkin keskellä. Veijo muistelee istuneensa Metsälän Tarmon vieressä, joka matkalla auttoi häntä läksyjen teossa. Mieleenpainuneita linja-automatkoja oli se, kun Veijo oli suksien ja repun kanssa menossa Rannanmäkeen isovanhempien luokse. Linja-auto lähti liikkeelle Tourulan Haavistosta, jossa oli Leiniön Liikenteen auto tallissa. Kuskilla oli kortteeri Haavistossa. Auton piti aikataulun mukaan lähteä kahdeksan aikaan. Mitään ei tapahtunut, auto oli tallissa ja kuskia ei näkynyt. Lopulta Veijo uskaltautui koputtamaan kuskin ovelle. Lopulta sieltä kuljettaja heräsi ja tuli ajamaan autoa tallista ulos. Peruuttaminen sujui jotenkin oudosti, mutta matkaan lähdettiin. Ajettiin Kauppakunnan kurviin asti, jossa auto meni kyljelleen ojaan. Kauppakunnasta tuli kauppias Vastamäen Sulo katsomaan ja huomasi kuskin olevan hirmuisesti humalassa. Sulo soitti Leiniölle ja ilmoitti matkan päättyneen heti alkuunsa. Kuski sai lopputilin välittömästi.

Raittisen Heimolla oli taksi, hän ajoi myös postia vaimonsa Meerin ohella. Siihen aikaan taksin sai tarvittaessa ja posti tuli ajallaan. Kaikki tämmöiset palvelut ovat huonontuneet. Enää kulkee kouluauto aamuin-illoin ja sekin vain kouluaikana.

Yllä: Martti Heikkilä ajoi linja-autoa Tourulasta Turkuun 1950-luvulla.
Alla: Oikealla Reinosen linja-auto 1960-luvulla

EVAKKOTYTÖN MUISTELMIA

~ admin ~ Jätä kommentti


Raija Tuominen o.s. Salminen

Evakkotytön muistoja sota-ajan jälkeisestä ajasta Tourulassa.

Lapsuuden perheeni, Salmiset,  ovat lähtöisin luovutetun Karjalan Kurkijoen pitäjän Räihävaaran kylästä.  Ensimmäiselle evakkomatkalle lähtömme sijoittui juuri talvisodan alle 1939. Siitä ajasta minulla ei ole mielikuvaa, olinhan syntynyt vähän ennen lähtöämme, elokuun lopulla ja siis vielä aivan sylivauva.

Itseäni on jäänyt kovasti harmittamaan, etten haastatellut evakkoretkistämme vanhempiani Taunoa ja Aunea sekä setääni Akselia Aino-vaimoineen. Sen olen kuullut kuitenkin, että monien muiden tavoin matkustimme  härkävaunussa ensin Keski-Suomeen, Suolahteen. Toisella kerralla Ylistaron pappila tarjosi meille suojan ennen Tourulaan asettumistamme.

Evakkojen ongelmat tuntuivat ratkeavan, kun Suomi valloitti syksyllä 1941 takaisin talvisodassa menettämänsä alueet. Karjalaiset suuntasivat toivorikkaina sodan loppumisesta matkansa takaisin kotikonnuilleen.

Siellä oli jälleen päästy hyvään elämisen alkuun, kunnes kesäkuussa 1944 sota räjähti täyteen mittaansa ja karjalaiset joutuivat taas lähtemään evakkotielle. Jo toisen kerran viiden vuoden sisällä alkoi heidän sijoittumisensa uusille asuinsijoille. Kesäkuun alussa, jolloin lähdimme kotoamme Eskonmäeltä,  oli huhtikuussa 1944 syntynyt veljeni vauvaikäinen. Tällä kertaa köröteltiin härkävaunussa kohti Pohjanmaata, Ylistaroa. Mukana mm. isän äiti Alma Teresia sekä äidin äiti Lyydia Lankinen. Isäni isä, Ukko-Matti  oli kuollut välirauhan aikana ja jäänyt Kurkijoen multiin.  Hänen hautajaisiaan muisteli usein Heinosen Jenny vielä viime vuosinakin tavatessamme. Jenny, o.s Siltala, oli tavannut Taunonsa tämän ensimmäisellä evakkomatkalla ja lähtenyt Kurkijoelle muiden Heinoslaisten mukana..

ASETTUMINEN TOURULAAN

Myös Haapaniemen tila on lohkottu entisen Tourulan kartanon maista. Oston jälkeen se jaettiin veljesten Tauno ja Akseli Salmisen kesken. Akselin tila sai nimen Uusipelto.

Veljesten  perheet asuivat ensin sillan vieressä sijaitsevassa rakennuksessa, joka taisi olla kartanon entinen pyykkitupa. Joki virtasi etenkin tulva-aikoina vain muutaman metrin päässä, ja Pertti-veljeni oli kerran vähällä hukkuakin. Myöhemmin muutimme entiseen palveluskunnan rakennukseen, lähelle palaneen navetan raunioita.

Kumpikin veljeksistä aloitti uusien talojen rakentamisella. Suuresta palaneesta navetasta oli jäänyt melkoinen määrä tiiliä, joista muurattiin seinät uuteen navettaamme sekä myöhemmin asuinrakennukseenkin. Muistan miten vanhempani kaikkien muiden töiden lomassa puhdistivat iltakaudet tiiliä laastista. Äitini oli  pienikokoinen, mutta kantoi navetta- ja taloustöiden lomassa sinnikkäästi selässään tiilikasoja muuraajille

Kotitalomme rakentajat olivat sen ajan mestareita Talo on kestänyt hyvin aikaa; rappauksetkin pysyneet.

Talon sijainti on mielestäni onnistunut avarine näkymineen Pajakuljuun sekä koivukujalle joen toiselle puolelle. Koivukuja on kyllä ajat sitten ollut muisto vain ja Pajakuljukin pienentynyt. Joen sen aikainen runsas vesimäärä mahdollisti mm. tukkien uiton, jossa yläjuoksulta tulevat puut uitettiin Pajakuljuun ja siitä kosken ja myllyn luona olevan uittorännin kautta alas Susiniemen suuntaan.

Talvisin Pajakuljusta sahattiin isoja jääkuutioita, jotka kuljetettiin hevospelillä Makkarkosken Osuusmeijeriin sekä taloihin.  Myös meillä oli navetan lähellä kuusikon suojassa iso sahanpurukasa, jonka kätköistä lohkottiin kesällä jäänpalasia maitohuoneeseen vesialtaassa olevien maitotonkkien sekaan. Se oli sen aikaista maidon säilyvyyden parantamista. Maitokuski vei joka päivä kylän tilojen maidot meijeriin ja toi takaisin voita, juustoa, kirnupiimää sekä pluttanaa, nykyistä rasvatonta maitoa. Sitä  juotettiin siihen aikaan kuitenkin vain  eläimille, etenkin vasikoille.

Isäni kuoli joulukuussa 1972 vain vähän alle 62-vuotiaana.  Koska meistä kummastakaan lapsesta ei ollut tilan jatkajaksi, myytiin pellot ja rakennukset viljelijäpariskunnalle, Marjatta ja Veikko Salolle. Veljeni Pertti asui perheineen jo Turussa. Samantien äidistämmekin tuli turkulainen.

 Salot ovat pitäneet huolella taloa ja ympäristöä, kohentaneet rakennuksia  ja rakentaneet mm. ison sienimörakennuksen.

Raija Tuomisen vanhemmat
Aune ja Tauno Salminen, rakensivat
talon kauniille paikalle, pajakuljun
yläpuolelle.

RANTAINMAA, NIEMISEN TALON HISTORIA

~ admin ~ Jätä kommentti

Frans Iisakinpoika Ilola (s. 1879), oli kotoisin Säkylän Pyhäjoelta, Isoketolan Ilolan torpparin poika. Hän oli mennyt naimisiin 1901 ja muuttanut Oripäähän, josta muutti Keihäskoskelle vuonna 1907. Mukana Oripäästä muutti myös vaimo Hilma Eufemia o.s. Kajander (s. 1884). Hän oli kotoisin Vainionperän Lennon tilalta, missä hänen isänsä Juha Kajander oli käsityöläisenä. Frans ja Hilma alkoivat käyttää sukunimeä Nieminen. Heidät mainitaan Keihäskoskella aluksi Kajalan mäkitupalaisina, mutta vuonna 1912 he ostivat Rantainmaan palstan Kajalasta Jalmari ja Fanny Kairiselta. Kauppakirjan mukaan Kairiset myivät ”Kajalan Rantainmaan palstasta Latokorvenpelto nimisen maakappaleen 2,79 ha Frans Niemiselle ja hänen vaimolleen Hilma Eufemialle 1500 mk hintaan”. Rantainmaan palsta sijaitsee Oripäälle menevän tien varressa aivan Oripään rajalla samoihin aikoihin perustetun Väinölän tilan naapurissa.

R-N Nieminen koivukuja korj WP
Koivukuja johti tieltä Niemisen talolle.

Frans ja Hilma, kutsumanimeltään ”Miia” Niemiselle syntyi yhteensä kymmenen lasta. Oripäässä olivat syntyneet tytär Hilda Maria vuonna 1904 ja poika Einari Nikolai 1907. Einari toimi myöhemmin taksikuskina Kauttualla. Hildasta tuli aikanaan naapuritila Rintalan emäntä mentyään naimisiin Yrjö Rintalan kanssa. Keihäskoskella Niemisen perheeseen syntyi vuona 1910 Saima Eleonora, joka jäi asumaan kotitilalle. Hän oli nuorena ”köksänä” Rekolassa ja Kajalassa ja toimi meijerinapulaisena Makkarkosken meijerissä. Äidin sairastuttua hän hoiti vanhempiaan ja teki maatilan emännän työt, hoiti karjan ja talouden. Hän oli vaatimaton ja hyväntahtoinen ihminen, joka auttoi muita. Saima asui Niemisen mökissä vuoteen 1995 asti, jolloin muutti kirkonkylälle.

Vuonna 1913 syntynyt Paavo Johannes haavoittui talvisodassa ja kuoli sotasairaalassa kesällä 1940. Vuonna 1915 syntynyt tytär Taimi Katri menehtyi kolmivuotiaana. Taimi Annikki, joka syntyi vuonna 1919, oli nuorena kotiapulaisena Yläneellä ja Eurassa, jossa meni naimisiin ja asui perheineen Kauttualla. Vuosina 1923 ja 1925 syntyivät pojat Aarne Allan, joka toimi poliisikonstaapelina Helsingissä ja Erkki Ilmari, joka oli ammatiltaan autonkuljettaja ja kuoli nuorena miehenä tuberkuloosiin. Vielä perheeseen syntyi kaksi tyttöä, vuonna 1928 Alli Esteri ja 1933 kuopus Meeri Marjatta. Alli oli töissä mm. SOK:n liikkeessä Mynämäessä ja naimisiin mentyään maatilan emäntänä Mietoisissa. Meeri on asunut suurimman osan elämästään Yläneellä ja toimi kaupanmyyjänä, viimeksi Yläneen E-liikkeessä. Tätä kirjoitusta on tehty yhdessä Meerin kanssa, joka on muistellut perhettään ja lapsuutensa aikoja. Hänen tyttärensä Tuire Nieminen on myös ollut tietojen keruussa mukana. Hän asui lapsuutensa ja kouluaikansa Saima-tätinsä luona ja kävi Keihäskosken koulua.

R-N Niemisen perhe korj MV WP
Kuvassa, joka on otettu vuonna 1930, on Niemisen koko perhe nuorimmaista Meeriä lukuunottamatta. Takarivissä vasemmalta Hilda, Einari, Saima ja Paavo. Eturivissä Erkki, Frans-isä, Annikki, Miia-äiti sylissä Alli sekä Aarne polvillaan edessä.

Frans Nieminen aloitti mökin ja muiden rakennusten rakentamisen luultavasti jo mäkitupalaisena, sillä Rantainmaan palstalla ei ollut rakennuksia. Asuinrakennuksessa oli keittiö ja kamari. Pihapiirissä oli navetta ja kammio, jonka päässä oli talli. Pihasta johti koivukuja Oripäähän johtavalle tielle. Tien vieressä oli Niemisen savusauna, missä naapuritkin kävivät savusaunan löylyissä. Myöhemmin tehtiin pihalle uusi sauna.

Tilalla oli pari lehmää, alkuaikoina myös hevonen, kanoja ja lisäksi kasvatettiin possu. Pelloilla viljeltiin ruista, rehuviljaa, heinää ja perunaa. Meeri muistaa olleensa mukana, kun ruista käytiin puimassa Rajalassa. Omaa niittyä tai metsää ei ollut. Lehmät vietiin kesällä Ylikylään Jussi Kylänpään torpan lähellä olevalle yhteislaitumelle tai syötettiin pellonpientareilla. Puutarhassa oli kolme isoa omenapuuta, luumupuita ja herukkapensaita. Isä kävi oman tilan töiden ohella Keihäskosken taloissa töissä ja äitikin kävi joskus siivoamassa ja pesemässä pyykkiä. Frans-isä eli 84-vuotiaaksi, äiti kuoli 66-vuotiaana vuonna 1950.

Meerin lapsuuden leikkikavereita olivat Rajalan Mirja ja Sillanpäästä Suoma ja Sisko. Alakoulua käytiin Kalinin koulussa Kajalaa vastapäätä. Talvella se oli joskus niin kylmä, että opettaja Veera Kalinin piti keskeyttää koulupäivä. Yläluokille mentiin Keihäskosken kouluun. Siellä opettajana oli Liisa Harteela. Meerin mieleen on jäänyt opettajan moitteet siitä, että heidän luokkansa oli kertolaskutaidossa koulun huonoin. Meeri muistaa koulusta myös, miten ihanaa sianlihakastiketta koulun keittäjä Elina Lehtilä teki.

Tilanpidon loputtua Anita ja Risto Ristolainen Väinölästä vuokrasivat Niemisen peltoja. Kun talo oli jäänyt tyhjäksi Saiman muuttaessa kirkonkylään, Ristolaiset ostivat vuonna 1999 tilan 2,3 hehtaarin ”Latokorven pellon palstan, tontin ja asuinrakennuksen”. Tapio Rintala peri isoäitinsä Hildan osuuden talosta ja osti Allin perikunnalta hänen osuutensa, yhteensä noin 1 ha. Niemisen talo seisoi harmaantuneena suuren omenapuun katveessa vielä 2000-luvulla ja viimein se purettiin vuonna 2019.

R-N Nieminen mökki korj WP
Frans-isän rakentama Niemisen talo hedelmäpuiden kukkiessa.

Lähteet: Yläneen ja Säkylän rippikirjat
Haastattelut: Meeri Nieminen, Tuire Nieminen, Risto Ristolainen ja muita kyläläisiä
Kuvat: Meeri Nieminen
Kokosi: Hanna-Leena Kaihola