YLÄNEEN ERÄMIEHET ry:n KEIHÄSKOSKEN-TOURULAN ALAOSASTON TOIMINNASTA VUOSINA 1965-93.

Tämä kirjoitus perustuu Timo Hämäläisen kokoamaan kansioon, johon on kirjattu alaosaston toimintaa yksityiskohtaisesti vuosina 1965-93.

Yläneen Erämiehet ry:n historiaa

Yläneellä toimi Yläneen Metsästyshoitoyhdistys niminen seura 1920-luvulta alkaen. Toiminta oli lähinnä kirkonkylän ”herrojen” ja A. Ahlström yhtiön metsästysseurueen harrastusta. Seuran johtokunnassa oli mukana Keihäskoskelta 1930-luvulla Kustaa Rekola ja 1960-luvulla Väinö Hämäläinen. Vuonna 1963 Metsästyshoitoyhdistys muutti nimensä ja perusti rekisteröidyn yhdistyksen Yläneen Erämiehet ry, jonka tarkoituksena oli ”harjoittaa maillaan järkiperäistä metsästystä ja riistanhoitoa sekä niiden edellyttämää luonnonsuojelua ja ampumaurheilua Yläneen kunnassa ja lähiympäristössä”. Johtokuntaan valittiin silloin Th. Rinne, Matti Vahala, Valde Rämönen, Kauko Ilola, Aimo Nurmi, Olavi Pohjanpiiri ja Väinö Hämäläinen. Seuran puheenjohtajana toimi pitkään Matti Vahala.
Yläneen Erämiehet ry toimi yhdessä yhteistoimintaseurojen kanssa, joita olivat Leijankorven metsästysseura, Turun ja Säkylän varuskuntien eräseura, A. Ahlströmin hirviseurue ja Vampulan Hukka ry. Seurassa toimi lisäksi v. 1965 perustettu Keihäskosken-Tourulan alaosasto. Yhteistoimintaseurojen kokouksissa eri seuroja edustivat tehtävään valitut yhteysmiehet. Yläneen Erämiehet hoiti yhteysmiesten kanssa sekä oman seuran että kaikkien yhteistoimintaseurojen yhteisten kaatolupien anomukset ja metsästykseen liittyvät muut viralliset toimenpiteet ja ilmoitukset viranomaisiin päin.
Hirvien kaatolupien määrä oli Yläneen Erämiehet ry:llä ja sen yhteistyöseuroilla 1960-luvulla yhteensä 5-15 aikuista hirveä ja 1-3 vasaa. Lupien määrä lisääntyi 1970-luvun lopulla ja oli 1980-luvun alussa noin 130 aikuista ja 110 vasaa. Valkohäntäpeurojen kaatolupia saatiin 1970-luvun puolivälissä parikymmentä, vuonna 1980 lupien määrä oli jo toista sataa.

Keihäskosken-Tourulan alaosaston perustaminen

Yläneen Erämiehet ry:n alaisuuteen perustettiin v. 1965 Keihäskosken-Tourulan alaosasto. Alaosaston johtokuntaan valittiin Th. Rinne, Väinö Hämäläinen, Tuomas Ristolainen, Viljo Vähätalo, Aarne Valo ja Antti Pöllänen. Kun tourulalainen Kallas Tuominen siirtyi Säkylän Erämiehistä Yläneen seuraan, hänet valittiin myös alaosaston vetäjäksi. Kallas Tuominen on ollut myös Yläneen Erämiehet ry:n johtokunnan jäsen. Hän edusti Keihäskosken-Tourulan alaosastoa Yläneen Erämiesten yhteistyöseurojen kokouksissa. Kokouksiin osallistuivat Tourulasta ja Keihäskoskelta Tuomisen lisäksi mm. Ossi Rekola ja Timo Hämäläinen, 1980-luvulla Jarmo Kyyhkynen, Toivo Pöllänen, Esko Heikkilä ja Topi Mattila sekä 1990-luvulla mm. Jorma Rouvali.
Keihäskosken-Tourulan alaosaston metsästysrajaksi sovittiin ”Säkylän rajalta Isosuota pitkin Keihäskosken tielle, (Jenny) Heinosen kohdalle, josta edelleen Korpirannan tien suunnassa Oripään rajalle”. Vuokratun alueen pinta-ala oli noin 3000 ha.
Keihäskosken-Tourulan alaosaston jäsenmäärä oli alkuaikoina noin 100 henkeä. Näistä aktiivisia metsästäjiä mainitaan vuosina 1965-93 yhteensä 30 henkilöä. Jahteihin on osallistunut enimmillään noin 12 henkeä kerralla. Ensimmäisten 10 vuoden aikana jahteihin osallistuivat Auramaa Yrjö, Haavisto Jorma, Heikkilä Esko, Hämäläinen Timo, Laaksonen Jaakko, Mattila Toivo, Lehtonen Jouni, Oksanen Erkki, Oksanen Matti, Puola Hannu, Pöllänen Toivo, Raittinen Heimo, Rekola Ossi, Tuominen Kallas ja Vähätalo Viljo.

Vuosina 1965-74 saatiin hirvenkaatolupia vuosittain vain kaksi, mutta silti niiden kaatamiseen meni usein koko syksy. Vuonna 1966 Jorma Haavisto ja Eino Seppälä kaatoivat 217-kiloisen uroksen.. Vuonna 1968 kaadettiin kaksi parisataakiloista urosta, joilla oli 8-piikkiset sarvet. Myöhemmin päätettiin, että suuria komeasarvisia uroksia säästetään ja pyritään harventamaan pääasiassa naaraita ja vasoja.

Timo Hämäläinen on kirjannut muistoja vuoden 1971 metsästyskaudesta: ”Hirviä oli paljon ja niiden edestä tehtiin paljon työtä, sillä tuuria meillä oli vähänlaisesti. Hirvet karkasivat Säkylään, Pöytyälle ja Virttaalle. Lopulta saatiin ammuttua yksi naarashirvi yhteisjahdissa Ahlströmin porukan kanssa. Toinen hirvi tuli häiritsemään Topin saunomisrauhaa Niittykylässä. Topi keskeytti saunomisen ja meni ampumaan lähettyville tulleen hirven. Sen jälkeen hän jatkoi saunomista ja lähti häihin. Muu porukka tuli hakemaan hirven, nylki ja teurasti sen. Ja niin päättyi hirvijahti.”

Hirvi- ja peurakannan nousu 70-luvun lopulla

1970-luvun puolivälin jälkeen hirvi- ja peuramäärät kasvoivat huomattavasti. Uusina metsästäjinä tulivat joukkoon Jorma Rouvali, Markku Saari, Vesa Vesterinen ja Tuomo Tervo. Hirvien kaatolupia alettiin saada 6-7, huippuvuosina 1978-81 noin 15, vuonna 1979 jopa 20. Noina vuosina (1978-83) Kallas Tuominen ampui komeat 17 hirveä, Timo Hämäläinen, Toivo Mattila ja Markku Saari ampuivat kukin toistakymmentä hirveä ja Toivo Pöllänen yhdeksän. Timo Hämäläinen on kuvannut näkymiä vuonna 1977: ”Hirviä oli alueella erittäin runsaasti ja hirvet saatiin ammuttua suuremmitta vaikeuksitta. Peurajahdin aikana oli kaunista katseltavaa: Hirviä oli jopa kahdeksan hirven laumoissa. Yhtenä jahtipäivänä näimme viisitoista hirveä. Timo Hämäläinen arveli, että Venäjältä tuli 70-luvun lopulla suuri lauma hirviä, jotka sitten suuntasivat täältä pohjoiseen päin. Hirvikanta jäi vahvaksi ja tämä ennakoi suuria kaatolupamäärä tuleville vuosille, kuten sitten tapahtuikin.

Peurojen metsästys alkoi vähitellen 1960-luvun lopulla. Honkilahden Metsästysseura tarhasi 1960-luvun alussa peuroja kannan leviämiseksi ja Yläneen Erämiehetkin osallistuivat tarhauskustannuksiin. Ensimmäinen peura ammuttiin Keihäskosken-Tourulan alueella vuonna 1968, ampujana oli Jouni Lehtonen. Seuraavana vuonna ammuttiin jo neljä peuraa. Peuramäärät lisääntyivät 1970-luvulle tultaessa. Lupia saatiin ensin 6-7 ja vuosina 1979-81 ammuttiin vuosittain noin 20 peuraa. Peurojen metsästys kokosi yleensä jahtiin vähemmän miehiä kuin hirvijahti, tavallisesti 6-7 henkeä.

Vuodesta 1982 eteenpäin alaosaston kaatolupamäärät olivat hirvien osalta kymmenen luokkaa ja peurojen samoin. Komeimpia kaatoja vuonna 1983 olivat Toivo Mattilan 210-kiloinen uros sekä 243-kiloinen uros, jonka kaatoi Ossi Rekola Äijävuoren Rekolan maalla. Noin 200-kiloisia lehmiäkin ammuttiin useampia. Kaikkiaan Keihäskosken Tourulan alaosaston toiminnan aikana ammuttiin vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa (1965-1993) noin 200 hirveä ja 180 peuraa. Kallas Tuomisella oli kaatoja 43 hirveä, Timo Hämäläisellä 21 ja Toivo Pölläsellä 19. Viidellä muulla kaatoja oli 10-13. Peuroja Timo Hämäläinen ja Kallas Tuominen kaatoivat kumpikin 26. Reijo Oksanen, joka aloitti vasta vuonna 1984, ampui 28 peuraa.

Nuorempia miehiä liittyi jahtiporukoihin 80-luvulla. Silloin jahteihin alkoivat osallistua Hannu Heikkilä, Heikki Heikkilä, Ossi Nieminen, Reijo Oksanen, Jarkko Oksanen ja Aatos Rantanen. 1990-luvun alussa joukko laajeni entisestään ja mukaan tulivatJarkko Rouvali ja Jussi Peltola sekä ensimmäinen nainen Minna Oksanen, tosin vain lyhyeksi aikaa.

Riistanhoitotyötä

Metsästäjillä oli omia ruokintapaikkoja, mutta yhteisiäkin ruokintapaikkoja ylläpidettiin. Niille vietiin viljelijöiltä saatua viljaa sekä juureksia ja omenoita, jotka olivat usein lajittelujätettä. Timo Hämäläisen kehitti omalle ruokintapaikalleen vilja-annostelijan tynnyreistä, joiden alareunaan tehdyistä rei´istä vilja valui alla olevaan altaaseen. Metsäpeltojen reunoille kylvettiin myös ohraa ja kauraa.
Kun peurakanta oli Suomessa pakoin vielä pieni, pyydystettiin eläviä peuroja latoihin, joissa oli tarjolla viljaa ja muuta ruokaa. Peurat toimitettiin sitten toisten metsästysseurojen kannan lisäämiseksi lähinnä Keski-Suomeen.

Keihäskosken ja Tourulan alaosaston metsästysmaja

Tourulassa oli aikaisemmin yksityinen teurastaja Mikkola, joka osti ruhoja ja toimitti teurastettua ja paloiteltua lihaa kauppoihin. Kaadetut hirvet ja peurat saatiin teurastaa ja paloitella siellä, kun alaosastolla ei ollut vielä omaa lahtivajaa. 1970-luvun alussa rakennettiin talkoilla oma metsästysmaja Rekolan maalle Sydänojalle jokirannan läheisyyteen. Vanhankartanon metsästä purettiin vanha mökki, jonka hirsistä koottiin hirvimaja. Timo veisti siihen metsästysmajaan sopivat koristeet ja Kallas Tuominen teki hienot kaidepuut. Majalla oltiin tauoilla, syötiin eväitä, paistettiin makkaraa jne. Myöhemmin sinne tehtiin lahtivaja, kylmä tila, joka oli joskus tupaten täynnä ruhoja. Majalle tehtiin myös kaivo. Maja purettiin, kun uusi paikallinen metsästysseura Hunting Group ry alkoi rakentaa uutta majaa kunnalta ostamalleen maalle.

Peijaiset ja muita aktiviteetteja

Ammuntaharjoitukset ja -kokeet järjestettiin aluksi Euran keskusampumaradalla, myöhemmin Pöytyän Kolkkisten ampumaradalla, jossa alaosasto oli jäsenenä.
Yläneen Erämiesten yhteistyöseurojen hirvenhiihtokilpailuja pidettiin eri puolilla pitäjää. Keihäskosken-Tourulan alaosasto vastasi järjestelyistä mm. Keihäskoskella helmikuussa 1967. Kilpailuun kuului noin 7 km hiihto, jonka loppupuolella ammuttiin kuusi laukausta hirvikuvioon, arvioitiin etäisyyttä ja välimatkaa sekä vastattiin hirvenmetsästykseen liittyviin kysymyksiin. Osanottajia oli 18 henkeä. Palkintosijoille pääsivät Kallas Tuominen (1.). Esko Heikkilä (2.) ja Matti Vahala (3.).
Hirvipeijaiset maanomistajille järjestettiin yleensä yhdessä yhteistoimintaseurojen kanssa. Muutamana vuonna pidettiin Keihäskosken-Tourulan alaosaston omat peijaiset Kalliopohjalla ja kerran vanhalla majalla. Sinne järjestettiin myös näyttely, jossa oli metsästysvälineitä, hirven ja peuran sarvia ym. metsästykseen liittyvää nähtävää.

Lähteet:
Yläneen yhdistysarkiston materiaali koskien Yläneen Erämiehet ry:tä ja sen yhteistyöseuroja.
Alaosaston johtokunnasta, toimihenkilöistä ja muista vastuuhenkilöistä sekä muuta ”virallisempaa tietoa” voisi löytyä Kallas Tuomisen jälkeen jättämissä papereissa.
Timo Hämäläisen tallentamat tiedot ja kertomukset.
Kuvat: Timo Hämäläisen albumista.
Kirjoittanut: Timo Hämäläinen, koonnut Hanna-Leena Kaihola