Torpasta itselliseksi tilaksi.

Sillanpää torppa mainitaan Prusilan torppana 1700-luvun lopulla. Talo sijaitsee Keihäskoskella kohdassa, jossa Myllyoja laskee Yläneenjokeen. Jo 1500-luvulla samalla kohdalla oli puromylly. Talonpoikaiset kotitarvemyllyt eli puromyllyt saattoivat sijaita varsin pienenkin purouoman rannalla ja niitä käytettiin ehkä vain pari kertaa vuodessa, kun vettä oli riittävästi.

Keihäskosken ensimmäinen kantatila Kuopola eli Prusila oli peräisin 1400-luvulta. Sen isäntänä oli 1760-luvulla Heikki Tuomaanpoika, joka oli lunastanut siihen asti kruununtilana olleen Prusilan perintötilaksi vuonna 1766. Hänellä ja vaimollaan Valpurilla oli kahdeksan lasta, joista nuorin oli äitinsä kaima Valpuri Heikintytär, s. 1768. Hän meni naimisiin vuona 1780 tilan rengin Antti Heikinpojan kanssa, s. 1755. He saivat asuttavakseen Sillanpään torpan. Tällaisia suvun jäsenelle annettuja torppia sanottiin perintötorpiksi ja ne olivat yleensä huomattavasti suurempia kuin tavalliset torpat. Torppa säilyi Prusilan suvulla yhtä lyhyttä ajanjaksoa lukuun ottamatta siihen asti, kunnes se lunastettiin omaksi ja on suvun omistuksessa edelleen.

Valpuri ja Antti Sillanpään vanhimmasta pojastaan Heikki Antinpojasta, s. 1782, tuli Sillanpään seuraava torppari noin vuonna 1830. Heikin ja niin ikään Valpuri-nimisen vaimon lapsista nuorin Kustaa, s. 1823 sai vaimonsa Maija Liisa Matintyttären kanssa torpan viljeltäväkseen 1850-luvun alussa. Kustaa ja Maija Liisa kuolivat jo 50- ja 40-vuotiaina (1874 ja 1868) ja heidän ainoa poikansa Juho, s. 1847, muutti Oripäähän äitinsä kotipaikkakunnalle. 1880-luvulla Prusilan torpassa näyttää rippikirjojen mukaan asuneen Erforsin sukua, torpparin leski Lisa Mikontytär Erfors, s. 1823 lapsineen..

Vuonna 1897 Sillanpään isännäksi tuli jälleen Prusilan talollisen poika, Juho Vihtori Juhonpoika, s. 1851, joka oli edellisenä vuonna vihitty Venla Karoliina Kallentyttären kanssa, s. 1853. Venla oli Keihäskosken Rintalan torpparin tytär. Molemmat olivat silloin jo yli 40-vuotiaita eikä heillä ollut yhteisiä lapsia. Venlalla oli naimisiin mennessään kaksi tytärtä, Maria s. 1877 ja Veera Matilda s. 1892. Maria vihittiin vuonna 1889 oripääläisen Matti Jokisen kanssa, joka tuli muutamiksi vuosiksi vävyksi Sillanpäähän, missä heille syntyi neljä lasta.

Frans ja Hilda Sillanpää kuvattuna 1920-luvulla.

1920-luvun vaihteessa elettiin ns. torpparivapautuksen aikaa. Tuolloin jo lähes seitsemänkymmentävuotias Juho Vihtori Sillanpää lunasti Sillanpään torpan omaksi. Sillanpää oli sitä ennen vuonna 1913 siirtynyt osaksi Prusilasta lohkottua Väinölän tilaa. Kauppa tehtiin 4.7.1919. Sillanpään tila sai rekisterinumeron 1:14.

Kun Vihtori Sillanpää kuoli vuonna 1929, Sillanpään tilan omistus siirtyi hänen vaimonsa tyttärelle Veera Matilda eli Hilda Sillanpäälle ja tämän aviomiehelle Frans Anselm Sjöholmille, s. 1886. Heidät oli vihitty 1920-luvun alussa ja Frans alkoi käyttää nimeä Frans Sillanpää. Frans oli Keihäskosken Knuutilan mäkitupalaisen Frans Sjöholmin poika. Hänen isänsä, ”Töykän pappa” oli suutari, joka asui myöhemmin Töykän mökissä (entisessä Ketolan torpassa) nykyisen Kajanderin lähellä. Siellä käytiin korjauttamassa kenkiä ja taisi hän tehdä uusia kenkiäkin.

Muistelua Sillanpään väestä

Frans ja Hilda Sillanpäälle syntyivät lapset: Sylvi v. 1922, Sirkka v. 1923, Erkki v. 1925, Salme v. 1929, Suoma v. 1931, Sisko v. 1934 ja Tuomo v. 1935. Erkki eli naimattomana kotitalossa ja viljeli Sillanpään tilaa. Apuna hänellä oli sisarensa Sirkka, joka hoiti karjan. Sylvi oli käsityöihminen, joka työskenteli aikuiseksi tultuaan Uudenkaupungin sairaalassa käsityöterapeuttina. Sisarukset Salme ja Sisko muuttivat Turkuun, missä he pitivät ruokalaa. Suoma meni naimisiin muurari Kauko Pihlavan kanssa. He asuivat perheineen omassa talossa Sillanpäätä vastapäätä.

Tuomo oli sisarussarjan kuopus. Hän oli vahva työmies ja harrasti urheilua. Naapuripojat, Simo Erforss ja Tuomo, hankkivat kylän ensimmäiset moottorisahat.  Ennen sahojen hankintaa pojat kaatelivat suuria siemenpuita justeerilla. Moottorisahoillaan he urakoivat ja saattoivat kaataa päivässä valtavan määrän puita. Tuomo kävi omalla traktorillaan pelto- ja metsätöissä mm. Pramilassa ja muissakin taloissa. Myöhemmin hän löysi vaimokseen Oksasen tilan karjanhoitajan, jonka kanssa he rakensivat Turkuun oman kodin.

Sillanpääläiset osallistuivat kylän yhteisiin tapahtumiin ja talkoisiin. Naiset olivat mukana maatalouskerholaisina, osallistuivat kotitalouskursseille ja toimivat Keihäskosken Martoissa. Frans Sillanpää oli Keihäskosken koulun johtokunnan puheenjohtaja vaikeina sota-aikoina. Kun koulussa elettiin levottomia aikoja, hänen kerrotaan käyneen rauhoittelemassa poikien vallattomuutta naisopettajan pyynnöstä.

Sillanpään tila 1900-luvulla

Frans ja Hilda Sillanpää asuivat tilalla vielä 1950-luvun lopulla, Frans kuoli vuonna 1957 ja Hilda 1963. Heidän vanhetessaan Erkki Sillanpää jatkoi kotitilan viljelyä yhdessä sisarensa Sirkan kanssa. Sirkka kuoli 56-vuotiaana vuonna 1979 ja Erkki eli vuoteen 1998 asti. Sillanpää oli kohtalaisen kokoinen tila, jonka pellot rajoittuivat Yläneenjoen rantaan. Lypsykarjaa oli puolenkymmentä lypsävää, lisäksi nuorta karjaa ja sikoja sekä kanoja. Karjanhoito lopetettiin tilalla 70-luvulla. Nykyisin tilan omistaa perikunta ja pellot ovat vuokralla.

Sillanpään asuinrakennus on 1800-luvun lopulta. Sen lisäksi pihapiirissä on edelleen karjarakennus ja tien toisella puolella on kellari. Pitkänurkkainen suurehko asuinrakennus on perustettu kulmakiville. Sen pystyrimalaudoitus on saanut jo varhain punamultavärin valkoisin ikkunanpielin ja nurkkalaudoin. Talossa on viisi huonetta. Alkuperäinen sisäänkäynti ja eteinen talon keskellä on muutettu 1900-luvun alussa keittiöksi. Myöhemmin taloon on tehty mittava remontti, jolloin kyläläisten mukaan talo korjattiin sisältä komeaan kuntoon.

Haastattelut:  Usko ja Salme Uotila, Pertti Peltola sekä muita kyläläisiä
Lähteitä: Yläneen rippikirjat ja henkikirjat, Museoviraston rakennusinventointi v. 1987, Oripään Osuuskassan 50-vuotisjuhlajulkaisu, 1958
Teksti: Hanna-Leena Kaihola
Kuvat: Oripään Osuuskassa 50-v juhlajulkaisu, Laina Tuomisen, Taina Kajanderin ja Leena Lehtilän kokoelmat .