Rajalan torppareita
Rajala oli Knuutilan, Keihäskosken yhden kantatilan vanhin torppa. Knuutilan isännällä Yrjö Yrjönpoika nuoremmalla (s. 1735) ja hänen vaimollaan Anna Jaakontyttärellä (s. 1748) oli 10 lasta. Vanhin tytär Valpuri (s. 1766) ja hänen aviomiehensä Matti Juhanpoika (s. 1767) asuivat Knuutilassa, missä heille syntyi kaksi tytärtä, Justiina Matintytär (s. 1794) ja Liisa Matintytär (s. 1798). Matti Juhonpoika kuoli vuonna 1799 vain 32-vuotiaana. Kun Valpuri meni v. 1800 naimisiin makkarkoskelaisen Antti Gabrielinpojan (s. 1754) kanssa, he saivat asuttavakseen Knuutilan Rajalan torpan. Antti kuoli vuonna 1814 ja Valpuri löysi kolmanneksi miehekseen nuoren Samuli Henrikinpojan (s. 1790 Pöytyällä). He asuivat Rajalan torpassa ja Samuli alkoi käyttää sukunimeä Rajala. Torpassa asui myös Valpurin tyttären Liisan mies Heikki Juhanpoika (s. 1798). Hänestä tuli torpan isäntä Valpurin kuoleman jälkeen v. 1837. Samuli Rajala ja hänen toinen vaimonsa Leena (s. 1823) muuttivat vieressä olevaan Haanojan torppaan, jossa he elivät vielä pitkään.
Vuonna 1861 Knuutilaan tuli uusi omistaja, talonpoika Kalle Kustaa Jaakonpoika (s.1820). Pian sen jälkeen Rajalan torppakin sai uuden torpparin, renki Kalle Mikonpojan (Karl Robert Michelsson Lindström s. 1838) ja vaimonsa Hedda Karolina Åkermanin (s. 1836). Rajalan torpasta tehtiin Knuutilan ja Kalle Mikonpojan välillä kirjallinen torpparisopimus vuonna 1863. Sopimuksen mukaan Kallen oli maksettava torpassa vielä asuvalle entiselle torpparille Samuli Haanojalle (ent. Rajala) yksi tynnyri rukiita. Lisäksi viljelymaahan määrättiin rajoitus siihen asti, kun Samuli kuolee. Kalle Mikonpojan tuli myös maksaa ”sisällepääsy rahha kolmekymmentä rupla hopeassa siittä syystä, että hän sai vastaanotta vanhan reeratun torpan”. Torpparille osoitettiin myös niittyalueita ja metsää hän sai ”nauttia huushollin tarpeeksi ja rakennusaineeksi”. Sopimuksessa luetellaan torpparin työvelvollisuuksia: ”Yksi miehenpäivä joka viikko, myös sonnan vetoon talvella mies ja hevonen talon ruualla sekä maantien ylläpito. Kun Samuli Haanoja kuolee, työvelvollisuus lisääntyy kahteen miespäivään viikossa”.
Rajala Yläneen kunnan omistuksessa
Yläneen kunta osti vuonna 1906 Knuutilan koko tilan, johon sisältyi myös Rajalan torppa. Kunta teki tuolloin Rajalan torppari Kalle Mikonpojan kanssa uuden sopimuksen. Sen mukaan vero muuttui maksettavaksi rahassa, joka oli 150 markkaa vuodessa. Yläneen kunta palstoitti Knuutilan pellot ja niityt sekä osan metsää tarkoituksena myydä syntyneet tilat maattomille henkilöille. Yksi muodostetuista palstoista oli Rajala Rno 2:12. Palstaan tuli 6,2 ha peltoa, 0,7 ha niittyä, 3,5 ha viljelykelpoista maata ja 2,1 ha varsinaista metsämaata, yhteensä 12,6 ha. Rajalan torpassa asui kuitenkin vielä torppari Kalle Rajalan leski Hedda Karoliina Rajala. Hän luopui torpan vuokraoikeudesta 1.1.1916 alkaen ja kunta maksoi siitä hänelle vuotuisen eläkkeen.
Rajala itsellisenä maatilana
Edvard Maurits Kajander oli syntynyt v.1879 Rintalan torpassa Kustaa Adolf Kaarlenpoika Kajanderin ja Sofia Vilhelmiina Kajanderin poikana. Hän osti yhdessä vaimonsa Hildan (os. Mäkelä, s. 1889) kanssa Rajalan palstan Yläneen kunnalta 19.11.1915. Noin 13 hehtaarin tilan hinnaksi kunta oli määrännyt 3400 mk (noin 11600 e vuoden 2018 rahassa). Tilan asuinrakennus, joka on vielä olemassa, valmistui vuonna 1919. Navetta- ja tallirakennus tehtiin 1930-luvulla. Pellolla sijaitsevat sauna ja makasiini saattoivat olla peräisin torpan ajoilta ja vanha aitta lienee peräisin 1800-luvulta. Tila oli tyypillinen sen aikainen karjatila, jossa oli viljelyksessä noin 6 hehtaaria peltoa. Perheessä oli kahdeksan lasta. Perhe muutti sukunimensä Rajalaksi vuonna 1936.
Rajalan vanhin poika Reino Aleksander Rajala (s. 1916) jatkoi tilalla isäntänä vuodesta 1949 alkaen. Hänen vaimonsa oli Milja Kaarina (os. Uusitalo, s. 1919). Reino Rajala oli paikkakunnalla tunnettu puuseppä.
Rajalan tilalla tällä hetkellä olevat kuusi rakennusta saivat nykyisen muotonsa asuinrakennuksen ympärille 1950-luvulla. Sauna siirrettiin peltojen keskeltä lähelle asuinrakennusta. Pihapiirissä on navetta, puuverstas ja makasiini, jonka paikalta purettiin vanha navetta- ja tallirakennus 50-luvulla. Uudessa navetassa toimi muutaman vuoden ajan Niilo Elorannan tiilitehdas 50-luvun alussa. Tiilitehtaan lopetettua eläimet siirrettiin nykyiseen navettaan.
Tilalle hankittiin ensimmäinen traktori 70-luvun alussa ja pellot salaojitettiin vuonna 1974. Viljeltyä maata oli salaojituksen jälkeen noin 7 ha ja metsää noin 5 ha. Tilalla viljeltiin lähinnä kauraa, ohraa ja heinää ruuaksi kotieläimille. Kotieläiminä oli lehmiä ja kanoja.
Viljelyn lisäksi Reino Rajala toimi puuseppänä. Verstaassa oli monipuolinen puutyökone, jolla tehtiin mm. ovia ja ikkunoita useihin lähiseudun rakennuksiin sekä työstettiin puutavaraa moniin eri tarkoituksiin. Reino toimi myös 60 -luvun vaihteessa muutaman vuoden puutyön (veiston) opettajana Keihäskosken kansakoulussa. Vuonna 1964 Reinon sairastumisen seurauksena puusepän työt jäivät tilalla taka-alalle ja puuverstaasta tehtiin kanala noin 200 kanalle. Lehmät laitettiin pois 1980 luvun alussa ja kanojen pitoa jatkettiin 1980-luvun loppupuolelle asti. Pellot vuokrattiin kanoista luopumisen jälkeen naapuritilalle Peltolaan 1980-luvun lopulla.
Reino ja Kaarina Rajalalle syntyi 3 lasta, Tuula Anneli Rajala (s. 1945), Salme Mirjami Rajala (s.1950) ja Pentti Tapani Rajala (s. 1959). Lapset muuttivat tilalta pois Turkuun opiskelemaan, Tuula Turun kauppakorkeakouluun vuonna 1964, Salme Turun yliopistoon vuonna 1971 ja Pentti armeijan kautta vuonna 1978 Turun yliopistoon.
Reino Rajala kuoli vuonna 1982 ja Kaarina 1996. Tila oli Rajalan perikunnan hallussa vuokrattuna naapuritilalle, Peltolalle vuoteen 2017 asti, jolloin se myytiin kokonaisuudessaan Peltolalle.
Lähteet: Yläneen rippikirjat. Torpparisopimus Yläneen kunnan yhdistysarkisto, Rekolan tilan asiakirjat
Teksti: Pentti Rajala ja Hanna-Leena Kaihola