Knuutilan tilan palstoitus ja myynti
Yläneen kunta osti vuonna 1906 Keihäskosken Knuutilan noin 200 hehtaarin tilan, joka oli yksi neljästä Keihäskoskelle 1400-luvulla perustetusta Yläneenkartanon uudistiloista. Kunta palstoitti pellot ja osan tilan takametsää kymmeneksi noin 10 ha tilaksi. Ne päätettiin myydä pääasiassa yläneläisille tilattomille henkilöille. Yksi näistä palstoista oli Niittykoiviston palsta. Se käsitti 3 ha peltoa ja 6 ha niittyä sekä noin 5 ha metsää. Palstasta teki tarjouksen Kustaa Juhonpoika (Hakanpää), s.1873. Koivistoksi 2:15 nimetyn tilan kauppa hyväksyttiin kunnanvaltuuston kokouksessa 16.11.1911 yhdessä Heikkilän, Satolan ja Ylitalon tilojen kauppojen kanssa.
Kustaa Koivisto ja vaimonsa Aleksandra (Aino), s.1871, omistivat tilan 1920-luvulle asti. Tilan seuraava omistaja oli Nikolai Koivisto. Hän muutti perheineen Katinhännän Kantolaan. Ennen heitä Koivistossa mainitaan asukkaina Erforsin yhdeksänhenkinen perhe. Tilan omistivat 1920-luvun lopulta lähtien (kiinnekirja v. 1928) Mauri ja Lempi Liinoja.
Virtasen perhe Koiviston tilan omistajina
Nikolai (s. 1898) ja Helmi (s. 1905,) Virtanen, jotka oli vihitty 3.4.1927, ostivat tilan vuonna 1935 leskeksi jääneeltä Lempi Liinojalta. Hänen miehensä Mauri Liinoja oli kuollut äkillisesti ja vaimo jäi kahden poikansa kanssa tilalle. Hän myi tilan ja muutti kotipaikalleen Juankoskeen.
Koiviston tilan rakennukset, jotka olivat todennäköisesti peräisin Kustaa Koiviston ajalta, olivat tuolloin kovin rapistuneet. Näitä olivat asuinrivin 3 huonetta ja keittiö, navetta ja talli sekä rehusuoja ja erillinen rakennus, jossa oli puuvaja, kärrysuoja ja kammio. Lisäksi tilalla oli savusauna, jota käytettiin 70-luvulle asti, olkikattoinen kanala ja palaneen riihen paikka. Nikolai toi kotoaan Makkarkoskelta aitan, joka on rakennettu jo vuonna 1792. Aitta oli aiemmin kuulunut Makkarkosken Mattilan tilalle. Se on myöhemmin kunnostettu kyläyhdistyksen talkootyönä ja edelleen hyvässä kunnossa. Koivistoon rakennettiin 1950-luvulla uusi navetta ja puuvaja-kärrysuoja. Myös vanhan suulin tilalle tehtiin uusi.
Nikolain koti oli Makkarkoskella, jossa hänen vanhempansa Anders ja Wilhelmiina Virtanen pitivät siirtomaatavarakauppaa sekä viljelivät maata ja hoitivat karjaa. Sittemmin paikalla oli Maapohjan kauppa. (Wilhelmiinan äiti oli Lisa Pienijoki ja isä Kustaa Rantala, Mattilan torppari.)
Andersin ja Wilhelmiinan muista lapsista vanhin Matilda avioitui v. 1918 Arvo Mäntyharjun kanssa ja he raivasivat tilan Makkarkosken Peräsuon kulmalle. Hilja avioitui v. 1923 Kustaa Kukolan kanssa ja he asuivat Keihäskoskella. Nuorin Tyyne avioitui v. 1934 Väinö Sillanpään kanssa ja he ostivat tilan Makkarkosken Perämäen kulmalta.
Nikolain vaimo Helmi (os. Aaltonen) oli kotoisin Yläneeltä Korkeakoskelta Tuohiaron pieneltä tilalta.
Helmin sisar Hilma avioitui Kalle Kankareen kanssa ja hekin asuivat Keihäskoskella.
Koiviston tilaan kuului 8 ha peltoa ja 5 ha metsää. Lisäksi tilaan rajoittui Oripään puolella Keskitalo, jonka Nikolai peri omalta isältään. Tähän kuului 4,7 ha peltoa ja 0,5 ha metsää. Peltoa raivattiin Yläneen puolella lisää l ha 1970-luvulla. Tilan kokonaispinta-ala oli n. 20 ha. Tilalla viljeltiin kevätviljoja ja heinää, koska sitä tarvittiin viidelle lehmälle ja kahdelle hevoselle sekä pikkukarjalle. Myös kanoja oli muutama kymmenen.
Lapsista Pentti (s. 1928), Eila (s. 1932) ja Kirsti (s. 1934) olivat syntyneet jo Makkarkoskella Oripäässä ja Yläneellä syntyivät vielä Antti (s. 1936) ja Esa (s. 1945).
Elämä pienellä tilalla oli taloudellisesti tiukkaa ja sivutöitä piti tehdä, kuten metsätöitä talvella. Myös vuosia oli sivutyönä maidon kuljetus Makkarkosken meijeriin, jota hoiti ensin isä Nikolai, sitten Pentti ja vielä 1950-luvulla Antti. Työ hoidettiin hevosella ja kärryillä ja talvella reellä. Reitti kulki ensin Oripään puolelle: Kaunismäki, Kuusisto, Hakanen H, Satola ja edelleen Keihäskoski– Makkarkoski. Melkein joka talossa oli lehmiä ja kärryt täyttyivät maitotonkista. Vuosikymmenen lopulla työ siirtyi naapurille ja traktorivetoiseksi.
Nikolai Virtanen kuoli v. 1964 ja tila jäi perikunnalle. Tilaa alettiin koneistaa ja hankittiin käytetty punainen David Brown 950. Vähitellen sen perään hankittiin työkaluja ja myös hevostyökaluja hitsailtiin traktorivetoisiksi. Lehmien pito lopetettiin 70-luvun alkupuolella ja silloin lisättiin kanojen hoitoa. Myös viimeinen hevonen jäi historiaan. Pellot otettiin kokonaan viljanviljelyyn.
Helmi Virtanen kuoli v. 1989 ja perikunta jatkoi edelleen tilan pitoa Kirstin ja Antin toimesta, kunnes Kirsti kuoli v. 2004 ja Antti v. 2007. Tila jaettiin v. 2009 elossa olevien perillisten kesken. Pentille jäi Keskitalo, Eilalle valtaosa Koiviston pelloista ja Esalle tontti rakennuksineen ja metsä sekä l,6 ha peltoa. Pellot ovat olleet jo vuosia vuokralla.
Teksti ja kuvat: Esa Virtanen