Prusilan ½ manttaalin kantatila palstoitettiin vuosina 1912-13 viiteen palstaan, joista yksi oli Toivionmaa RNo 1:6. Prusila myi ns. torpparilain tultua voimaan Toivionmaan palstasta vuonna 1920 kaksi suurin piirtein samankokoista palstaa, jotka sisälsivät sekä peltoa että metsää. Tilat olivat Ali-Toivio RNo 1:11 ja Yli-Toivio RNo 1:10, joka oli vanha Hakalan torppa. Ali-Toivion palstan ostivat Kaarle Viktor Fransinpoika Kankare, s. 1887 ja vaimonsa Hilma Dagmar Aaltonen, s. 1899.
Varhaisia tietoja suvusta
Kaarle Viktor Kankareen suku oli peräisin Huittisista. Hänen isänsä Frans Viktor Matinpoika, s. 1853, oli syntynyt Mommolan Heikkilän talon Mäenpään torpassa, missä hänen isänsä oli ollut torpparina ainakin 1820-luvulta alkaen. Torppaa sanottiin Kangurin torpaksi. Frans Viktor oli kymmenestä lapsesta nuorin. Frans Viktor Matinpoika oli nuorena miehenä renkinä Vampulassa useissa taloissa, mm. Sallilan Pellon Kankareen torpan renkinä. Keväällä 1881 ”vihittiin Vampulassa Kärväselän Markulan entinen renki Frans Viktor Matinpoika ja Sallilan Pelto-Mattilan Rantalan torpparin tytär Amanda-Maria Joelintytär Rantala, s. 1860”. Vielä samana vuonna Frans Viktor muutti vaimonsa kanssa Wirtsanojalle (Virttaalle) Kylä-Heikkilän Tiensuun torppariksi, missä he viipyivät 1890-luvun loppuun asti. Siellä heille syntyivät seuraavat lapset: Fanny Aleksandra, s. 1885, Karl Viktor, s. 23.1.1887, Iida Amanda s. 1888 ja Alli Elina s. 1894. Myöhemmin syntyy Yläneellä v. 1899 Lempi Vilhelmiina.
Perhe muutti Alastarolta (Virttaalta) vuonna 1896 Yläneelle kruunun torppaan nimeltä Kankare. Tällöin Frans Viktorin sukunimi ilmaistiin Tiensuu Kankare. Kruunun alueille perustettiin torppia 1880-90-luvuilla tavoitteena soisten alueitten saattaminen viljelykseen torpparien toimesta. Yläneellä näitä torppia oli yhteensä 23. Kankareen torppa sijaitsi Heinijoella etäällä muusta asutuksesta nykyisen Laajoentiestä erkanevan Kankareentien varrella. Entinen torppa on nykyisin lähinnä kesäkäytössä.
Perheen sukunimi Kankare tulee epäilemättä Kankareen torpasta Yläneellä. Torppa nimettiin todennäköisesti Frans Viktorin tullessa torppariksi, jolloin nimi voisi olla peräisin jo Huittisten Kangurin torpasta, jossa Frans Viktor oli syntynyt tai Sallilan Pellon talon Kankareen torpasta, jossa hän oli myöhemmin ollut renkinä.
Frans Viktor Kankare kuoli Yläneellä vuonna 1910. Äiti Amanda Maria mainitaan perheineen vuodesta 1917 mäkitupalaisena Yläneenkartanossa.
Ali-Toivio
Kaarle Viktor Kankare avioitui toukokuussa 1921 Hilma Dagmar Aaltosen kanssa, s. 1899 Yläneen Kärrilässä. Heidän lapsiaan olivat: Maire Helena, s. 1921, Mauno Vihtori, s.1923, Eino Johannes, s. 1925, Paavo Henrik s. 1929, Martti Mikael, s. 1932 sekä Esko Matias, joka kuoli vauvaiässä.
Vuonna 1920 Kaarle eli Kalle Kankare ja vaimonsa Hilma Aaltonen ostivat Keihäskosken Prusilasta Ali-Toivion palstan. Tilan kokonaispinta-ala oli 12,3 ha. Se sijaitsee Keihäskoskella Yläne-Oripään tieltä lähtevän, nykyiseltä nimeltään Ali-Toiviontien varressa. Siihen aikaan aina 1960-luvulle asti tie oli pahainen kärrytie. Kun Kalle ja Hilma Kankare muuttivat Ali-Toivioon kesällä 1921 syntyneen esikoistyttärensä kanssa, paikalla oli pieni hirsirakennus, jossa oli sauna ja eteinen sekä lisäksi niittuliiteri. Kalle Kankare alkoi heti rakentaa hirsistä asuinrakennusta, joka valmistui vuonna 1922. Siinä oli iso tupa ja kamari sekä vintissä pieni huone. Vähitellen valmistuivat myös muut tarvittavat rakennukset.
Kalle Kankare kuoli vuonna 1935 vähän alle 50-vuotiaana. Äiti jäi yksin alaikäisten lasten kanssa. Muutaman vuoden päästä alkoi sota ja isännän aloittama talon uudistuskin oli vielä kesken. Vanhin poika Mauno sai jäädä Keihäskoskelle tekemään töitä taloille, mm. Väinölään ja Rekolaan, joista miehet olivat sodassa. Vuonna 1925 syntynyt Eino joutui aikanaan jatkosotaan. Siihen aikaan tilalla oli pari lehmää sekä vasikoita ja lampaita.
Kalle Kankareen perikunta viljeli Ali-Toivion tilaa vuosina 1935-47. Kankareen pojista Eino Johannes ja hänen vaimonsa Aune Annikki, o.s. Markkula, s. 1927, ostivat Ali-Toivion tilan v. 1947 naimisiinmenonsa jälkeen. Heidän lapsiaan ovat Meeri Marita, s. 1947, Mirja Marjatta, s. 1949, Markku Johannes, s. 1952, Merja Sinikka, s. 1955 ja Marja Hannele, s. 1961.
Eino Kankare aikana tilalla suoritettiin uudisraivausta 3 ha, joten runsaan 12 ha:n tilasta peltoa oli 8,2 ha ja metsää 4 ha. Päärakennusta lukuun ottamatta Eino rakensi kaikki uudet rakennukset ja päärakennus korjattiin v. 1966. Tiilillä vuorattu lautarakenteinen karjarakennus valmistui 1959. Se sisälsi navetan ja karjakeittiön, hevostallin, AIV-tornin, rehusuojan, vajan ja aitan. Sauna ja sen yhteyteen tehty kanala olivat valmistuneet jo vuonna 1946.
Uusi navetta rakennettiin v. 1959. Se muutettiin kanalaksi v. 1972, jolta ajalta on kuva. Keskimmäisessä kuvassa viedään viljaa puitavaksi v. 1964. Vas. isä Eino, kuorman päällä Meeri ja ohjaamassa Markku vieressään Marja. Oikealla v. 1967 hankittu tilan ensimmäinen puimakone Sampo vuosimallia 1961.
Maatalouskoneita tilalla oli 60-luvun alussa osuus puimakoneeseen ja traktori työkoneineen. Tilalla viljeltiin 1960-luvulla karjan rehuksi kauraa, ohraa, heinää ja perunaa sekä leipäviljaa omaan käyttöön. Myyntiin viljeltiin sokerijuurikasta. Salaojitus tehtiin vuonna 1964. Tuotannon painopiste oli karjataloudessa. Suomenkarjarotuista karjaa oli 1960-luvulla viisi-kuusi lypsävää ja saman verran nuorta karjaa. Lisäksi oli pari lamasta ja 200 kanaa. Hevosta pidettiin 1960-luvun alkuun asti. Pientilan työt alkoivat keväällä laitumien aitojen tekemisellä. Välissä tehtiin talveksi klapit. Sitten seurasi heinien korjuu ja myös heinämaiden aitaus. Juurikkaita oli noin hehtaarin alalla. Niiden istutus tehtiin kaksirivisellä hevosvetoisella kylvökoneella ja niiden harvennus käsipelillä.
Heinäpellolla 1960-luvulla, vas. Merja, Marja, äiti Aune ja Markku. Oikealla äiti ja Marja ovat juurikkaan nostossa v. 1965. Oikealla äiti Aune on lypsyllä.
Eino Kankare ajoi maitoa traktorilla meijerin lopettamiseen, vuoteen 1972 asti poikansa Markun kanssa vuorotellen tai joskus molemmat yhdessä. Reitti alkoi kotoa klo 7.30 Peräsuon suuntaan. Isosaari oli kääntöpaikka lähellä Korkeakoskea. Takaisin palattiin Kruununtietä ja sitten suunnattiin Tanskilaan, mistä takaisin meijerille. Kun maidontuottajat vähenivät, reitti suuntautui Perämäenkulman kautta Virttaan suuntaan Suvitielle asti ja sieltä Niittykulmantielle.
Lehmien pito lopetettiin vuonna 1972. Sen jälkeen navetta muutettiin kanalaksi. Kanoja oli kahdessa kerroksessa noin 3000. Munat vietiin Keihäskosken munaosuuskunnan Munalaan toistakymmentä vuotta, kunnes Eino Kankare altistui kanojen pölylle. Viljanviljelyä jatkettiin sen jälkeen 1990-luvun alkuvuosiin asti ja sen jälkeen pellot vuokrattiin ja Eino Kankareen kuoltua v. 1996 ne myytiin Jussi Peltolalle. Talo tontteineen, vähän peltoa ja metsä jäivät ja ne omistaa Markku Kankare. Markku rakensi uuden asuinrakennuksen, joka valmistui vuosituhannen vaihteessa. Markku Kankare asustaa Ali-Toiviossa nykyisin yhdessä avovaimonsa Irma Åhlmanin kanssa. Äiti Aune Kankare eli hyväkuntoisena yli 90-vuotiaaksi. Hän asui osakkeessa kirkonkylässä ja lopulta lyhyen aikaa Kartanokodissa.
Tilan tiedot ja kuvat: Markku Kankare
Tekstin kokosi: Hanna-Leena Kaihola