”Pennit peltosi hyväksi
Markat maasi maineheksi.”

Osuustoiminta-ajatus levisi Suomeen ulkomailta professori Hannes Gebhardin toimesta 1800-luvun lopulla. Osuustoiminnalla on ollut keskeinen merkitys etenkin maaseudun elinolojen parantamiseksi. Pellervo-Seura oli perustettu v. 1899. Sen tehtävänä oli luoda edellytykset ja edistää osuuskuntatoimintaa sen eri muodoissa Suomessa. Osuustoimintalaki vahvistettiin Suomessa 1901. Osuuskassojen keskuslainarahasto Oy oli perustettu vuonna 1902 ja se antoi edellytykset Osuuskassojen perustamiseen Suomessa. Yläneen Osuuskassa perustettiin v. 1906 ja seuraavana vuonna herätettiin ajatus Keihäskosken Osuuskassan perustamisesta. Aloitteen tekijä oli maanviljelijä Kaarlo Lehti-Prusila, joka oli ollut alkuunpanijana myös Makkarkosken Osuusmeijerin perustamisessa v. 1903. Kesällä 1908 järjestettiin Yläneen Keihäskosken Osuuskassan perustava kokous Pellervo-Seuran konsulentin johdolla. Osuuskassan toimialueeksi määriteltiin Keihäskosken ja Tourulan kylät Yläneeltä sekä Makkakosken ja Latvan kylät Oripäästä. Perustajajäseniä oli 22 ja he edustivat kaikkia em. kyliä. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Kaarlo Lehti-Prusila, varapuheenjohtajaksi Juho Ylitalo, kirjanpitäjäksi Gunnar Lindström-Knuuti sekä muiksi jäseniksi Johan Ivar Sydänoja-Ihander ja Kalle Säteri. Varajäseninä olivat Viktor Sillanpää, Samuli Rintala ja Vilhelm Kujanpää.
Ensimmäisessä osuuskuntakokouksessa ottolainausrajaksi hyväksyttiin 20000 mk (nykyrahassa n. 90000 e) ja jäsenen saaman luoton rajaksi 2000 mk (n. 9000 e). Keskusrahastosta päätettiin hakea luottoa 12000 mk. Hallitus kokoontui kerran kuukaudessa Keihäskosken Sillanpäässä ja kassa oli avoinna vain hallituksen ollessa koolla. Kaikki rahaliikenne tapahtui siten hallituksen läsnä ollessa. Jäsenten osuusmaksuksi päätettiin 50 mk (n. 220 e), joka voitiin maksaa 5 mk:n erissä vuosittain

.Ilmoituksia Osuuskassan laina- ja talletuskoroista Uudessa Aurassa v. 1925 ja Turunmaassa v, 1927

Ensimmäinen laina myönnettiin Klaus Koposelle, 100 mk (n. 450 e) siitossian ostoon ja 50 mk viljan ja rehun ostoon. Ensimmäisen vuoden aikana myönnettiin 87 lainaa, yhteensä 11055 mk (n. 48400 e) ja seuraavana vuonna jo 164 lainaa, yhteensä yli 20000 mk (n. 86000 e). Lainojen käyttöä valvottiin tarkasti ja lisäksi annettiin ohjausta ja neuvontaa. Ensimmäinen talletus, 300 mk (n. 1200 e) saatiin v. 1909. Osuuskassa ryhtyi myös tekemään jäsenilleen maataloustuotteiden yhteisostoja Hankkijalta, jonka jäseneksi kassa liittyi.

Ennen maamme itsenäistymistä Keihäskosken Osuuskassa oli myöntänyt yhdeksän vuoden aikana 840 lainaa, joista 21 oli pitkäaikaisia asutuslainoja. Tuona aikana Tourulan kartano alkoi myydä tiloja kartanon torppareille ja Makkarkoskella syntyi myös runsaasti palstatiloja. Myös Makkarkosken meijerin rahaliikenne kulki osuuskassan kautta. Maan itsenäistymisen jälkeen toiminta kehittyi entisestään. Osuuskassan hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Lehti-Prusilan muutettua paikkakunnalta kamreeri Frans Wahlberg, joka toimi puheenjohtajana 35 vuotta. Kirjanpitäjäksi valittiin Lehti-Prusilan poika Väinö Väinölä, jonka kerrotaan antautuneen osuuskassatyöhön koko sielullaan ollen ”toimelias innostumaan kaikkeen, mikä tarkoitti kotiseudun parasta”. Hän toimi virassa 20 vuotta (1915-35) yllättävään ja ennenaikaiseen kuolemaansa asti. ”Suurella innostuksella suoritetun työn katkeaminen oli raskas menetys Osuuskassalle”, todettiin Osuuskassa 50-vuotisjulkaisussa.

Vuonna 1920 saatiin maahan lainmuutos, joka oikeutti osuuskassat harjoittamaan rahaliikennettä myös muiden kuin jäsenten kanssa. Tämän seurauksena toiminta kehittyi niin, että vuonna 1925 Keihäskosken Osuuskassa kuului maan suurimpiin. Myös valtio käytti yleensä Osuuskassojen keskuslainarahastoa ja osuuskassoja myöntäessään halpakorkoisia lainoja pienviljelijöiden toimeentulon parantamiseksi. Kassan toiminta-alueena oli koko Oripää ja osa Ylänettä. Koska suurin osa jäsenistä oli Oripäästä, kassan nimi muutettiin v. 1927 Oripään Osuuskassaksi. Vuonna 1925 ostettiin osuuskassalle oma talo Makkarkoskelta Martti Matintalolta. Kassan toimistoa alettiin pitää auki kerran viikossa. Hallitus kuitenkin käsitteli kaikki laina-anomukset kokouksissaan. Kassalle hankittiin lasku- ja kirjoituskoneet ja sivukirjat muutettiin kortistoiksi. Keihäskosken, Korkeakosken ja Latvan kansakouluille järjestettiin koulusäästökassat. Kassan jäseniksi tulivat meijerin lisäksi Yläneen Osuusliike, Keihäskosken Munanmyyntiosuuskunta sekä Latvan Saha ja Mylly.

Keihäskosken Osuuskasan oma rakennus valmistui Makkarkoskelle vuonna 1927. Uudessa Aurassa kutsuttiin jäseniä ja tallettajia vihkimäjuhlan illanviettoon.

Väinö Väinölän yllättävän kuoleman jälkeen kassanhoitajaksi valittiin Oiva Salo Loimaalta ja Väinölän tilalle hallituksen jäseneksi Eino Huhtamaa. Osuuskassalle oli koittava uusi aikakausi, kun v. 1936 ostettiin Oripään Osuuskassaa varten kiinteistö Oripään kirkonkylästä. Vuodesta 1937 alkaen Osuuskassa päätettiin pitää auki joka arkipäivä paitsi perjantaisin, jolloin se oli auki Makkarkoskella. Keihäskosken Osuuskassasta oli lopullisesti tullut Oripään Osuuskassa, joka kuitenkin edelleen palveli Tourulan ja Keihäskosken asukkaita.

Lähteet: Juhani Kangasperko Oripään Osuuskassa 50 vuotta, Kansalliskirjaston digitoitujen sanomalehtien arkisto
Valokuvat; Väinölän suvun kuva-arkisto ja julkaisu Oripään kassa 50-vuotta
Koonnut: Hanna-Leena Kaihola