Mäkelän torppa mainitaan Keihäskosken Rekolan torppana 1820-luvulta alkaen. Se sijaitsi myöhemmin rakennetun Keihäskosken koulun urheilukentän laidassa toisen Rekolan torpan, Heikkilän (nykyisin Mäkiheikkilä) kanssa samalla mäellä. Torppariksi tuli Pramilan renki Matti Mikonpoika, s. 1797 ja vaimonsa Hedda Abrahamintytär, s. 1792 Pöytyän Kiimanojalta. Heillä oli 10 lasta. Mäkelän torppa oli pieni torppa, lähinnä mäkitupa, jossa oli vain vähän viljelysmaata. Myös asuinrakennus oli vaatimaton. Pienessä torpassa asuneilla torppareilla oli kuitenkin jokaisella suuri perhe.
Talon vanhin tytär Justiina, s. 1821 meni naimisiin torpan rengin Joel Mikonpojan kanssa, s.1820. Hän oli räätäli Mikko Matinpojan poika Keihäskoskelta, Mattilan torpasta. Joel ja Justiina olivat torpan seuraava torpparipari. Heillä oli myös suuri perhe. Heidän tyttärensä Miina Joelintytär, s 1859 ja vävy Juho Fredrik Kustaanpoika, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Juho Mäkelä, s. 1853, asuivat torpassa 1870-luvulla leski Justiina Matintyttären kanssa. Miinalle ja Juholle syntyi 10 lasta, joiden jälkeläisiä tunnetaan useita Keihäskoskella ja Tourulassa: Elvira Emilia 1878, Selma Vilhelmiina 1881, Juho Petter 1884, Nikolai 1886, Hilda Maria 1889, Hilma Eufemia 1891, Elvira 1893, Kustaa Verner 1895, Elsa Josefiina 1897, Emilia 1898, Frans Vihtori 1900 ja Yrjö Aleksander 1903. Juho ja Miina Mäkelä lähtivät kuitenkin jostakin syystä Mäkelän torpasta ja heidät mainitaan useiden vuosien ajan itsellisinä tai muonatalonpoikana Rekolassa.
1880-luvulla Mäkelän torpparina mainitaan Matti Antinpoika, s. 1855, joka oli Kukolan torppari Antti Kukolan poika ja hänen vaimonsa Edla Emilia Efraimintytär s. 1857. He muuttivat perheineen vuoteen 1915 mennessä Rekolan Linnanmäen torppaan, jonka ostivat vuoden 1917 tienoilla omaksi. Tila sijaitsi Korkeakoskella ja sitä kutsuttiin myöhemmin Pihlajamäeksi.
Juho ja Miina Mäkelä palasivat myöhemmin Mäkelän torppaan ja lunastivat sen omaksi vuonna 1922. Juho Mäkelä kuoli kuitenkin jo v. 1924. Miina eli Mäkelän mamma eli leskenä torpassa sen jälkeen vielä yli 20 vuotta aina vuoteen 1947 asti. Vuonna 1932 hän vieläpä lunasti torpan itselleen lapsiltaan. Torpassa oli vain vähän viljelysmaata. Mäkelän mammalla oli ainakin lehmä, ehkä muitakin eläimiä, joille talviset heinät oli kerättävä niityiltä ja tienvarsilta.
1940-luvun lopulla torpan ostivat Eeva ja Aino Alhonkoski Miina Mäkelän perillisiltä. He asuivat torpassa ainakin vielä 60-luvun alussa. Torppa on ollut pitkään asumattomana ja nykyään erittäin huonossa kunnossa.
Lähteet: Yläneen rippikirjat ja henkikirjat, Lasse Mäkelän antamat tiedot.
Haastattelu: Usko Uotila
Kokosi: Hanna-Leena Kaihola