Tässä kirjoituksessa kuvataan pääasiassa niitä Keihäskosken torppia tai mäkitupia, joita ei enää ole. Torppia ei aikanaan lunastettu omiksi, mutta niiden rakennukset saattoivat säilyä kuitenkin vuokralaisten koteina vuosikymmeniä ja jäivät sitten lopulta asumattomiksi. Tähän on koottu tietoja niistä Keihäskosken torpista, joista ei ole laadittu erillistä kirjoitusta ja ovat siten jäämässä unohduksiin. Torpparit rakensivat usein itse asumuksensa ja saivat raivata peltonsa kylän yhteispeltojen ulkopuolelle. Mäkituvat sijaitsivat nimensä mukaan mäkialueilla eikä niillä ollut viljelykelpoista peltoa tai niittyä, vaan korkeintaan pieni perunamaa ja maata muutamalle marjapensaalle.

LALLIN JA REKOLAN TORPPIA JA MÄKITUPIA

Lallin ja Rekolan torpista suuri osa sijaitsi silloisessa Ylikylässä nykyisen Niittykulmantien tuntumassa. Seuraavista myöhemmin itsenäistyneistä torpista on kirjoitettu erillinen historia: Mattila, Kukola ja myös lunastamatta jäänyt Lehtilän torppa Ylikylässa sekä Heikkilän (myöhemmin Mäkiheikkilä) ja Mäkelän torpat Paimenenmäen kylätalon lähellä.

Keihäskosken kartassa vuodelta 1883 näkyvät Rekolan rakennukset ja Tourulan tien risteyksessä Knuutilan jsekä tien pohjoispuolella Prusilan rakennukset. Pohjoisen suuntaan Tourulaan menevän tien varrelta on sivutie Heikkilän (myöh. Mäkiheikkilän) ja Mäkelän torpille, joiden historia on kuvattu erikseen. (Paimenenmäkeen ei v. 1883 ole vielä rakennettu koulua.) Kun jatketaan Knuutilan ja Prusilan ohi kohti silloista Ylikylää, ensimmäisinä tulevat vastaan Kukolan torppa ja sen takana Jaakolan torppa. Ylikyläntien (nyk. Niittykulmatien) varressa seuraavana ovat Mattilan torpan rakennukset vasemmalla ja sen takana Heikkilän torppa. Kukolasta, Mattilasta ja Heikkilästä on myös kirjoitettu erilliset historiat. Mattilaa vastapäätä tien toisella puolella on Ketolan mäkitupa ja kauempana tien varressa Takalan torppa. Joen toisella puolella on Kajalan taloa vastapäätä Männistön mäkitupa ja tien toisella puolella Mäkisen mäkitupa.

JAAKOLAN TORPPA
Jaakola oli Keihäskosken vanhimpia torppia, joka perustettiin 1760-luvulla paimenentorpaksi. Vaikka se säilyi torppana sadan vuoden ajan, sitä ei koskaan lunastettu omaksi. Jaakola sijaitsi Kukolan torpan naapurina. Se oli ”yhden huoneen” pieni torppa, joka säilyi asuttuna pitkälle 1900-luvulle. Nimensä torppa sai pitkäaikaisen torpparin Jaakko Juhonpojan mukaan, joka oli syntynyt v. 1752.

Jaakko Juhonpoika toimi koko kylän yhteisenä paimenena kuolemaansa, vuoteen 1810 asti. Jaakolla ja vaimollaan Vappu Juhontyttärellä, s. 1757, oli kaksi poikaa, Jaakko, s. 1790 ja Matti, s. 1793, joista Matti ryhtyi isänsä jälkeen Jaakolan torppariksi. Matin vaimo Liisa Heikintytär, s. 1784, kuoli, kun heidän poikansa Juho oli vasta kuusivuotias. Matti eli leskenä torpassa ja taksvärkkiä Rekolaan teki renki Matti Mikonpoika, s.1803, joka ryhtyi 1830-luvulla Jaakolan torppariksi. Hänellä ja vaimo Liisa Tuomontyttärellä, s. 1800, oli viisi lasta, joista osa oli vielä pieniä äidin kuollessa 47-vuotiaana. Matin toisella vaimolla Justiina Juhontyttärellä, s.1799, oli edellisestä avioliitosta poika Johannes Reinhold Tapaninpoika, s. 1832. Hän ryhtyi 1870-luvulla Jaakolan seuraavaksi torppariksi. Hänen vaimonsa oli Maria Miina Taavetintytär, s. 1845. Heidän vanhin poikansa Juha (s. 1868), joka käytti sukunimeä Tuominen, asui itsellisenä mutta ei enää torpparina Jaakolassa 1900-luvun alussa vaimonsa Aleksandra Vilhelmiina o.s. Takalan ja kuuden lapsensa kanssa.

Torpparisuhteen päätyttyä entisten torppien rakennuksissa asui usein vuokralaisia. Jaakolassa asui mm. 1920-40-luvuilla Maria Matilda Kajander, s. 1886, joka oli Hilma Niemisen, o.s. Kajanderin sisar. Matilda Kajanderia kutsuttiin Jaakolan Tildaksi tai ”Pitkä-Tildaksi”. Hän työskenteli mm. siivoojana Keihäskosken koulussa ja teki tilapäistöitä taloissa. Tilda Kajanderin vanhin poika Lauri, s. 1910, osti 1930-luvulla Keihäskoskelta Latokorven torpan.

TAKALAN TORPPA
Takalan torppa sijaitsi nykyisen Ylitalon tilan kuivurin kohdalla Niittykulmantien varressa. Takalassa oli 1820-60-luvuilla vain yksi pitkäaikainen torppari. Hänen jälkeensä Takalassa oli asukkaina hänen lapsensa ja heidän jälkeläisiään. Takalan torppari Iisakki Juhanpoika, s. 1796, tuli 1820-luvulla Merimaskusta. Iisakilla ja vaimollaan Liisa Matintyttärellä oli kuusi lasta, joista kolme kuoli pieninä. Esikoisena v. 1819 syntyi Maria, v. 1831 poika Joel ja v. 1834 tytär Vilhelmiina. Vaimonsa kuoltua Iisakki meni uusiin naimisiin Maija Matintyttären kanssa, s. 1821. Perhe kasvoi neljällä lapsella, joista Fredrika ja Kalle Kustaa olivat Iisakin lapsia. Iisakki kuoli vuonna 1868 ja vaimonsa Maija v. 1873. Torppaan jäi asumaan Maijan tytär Maria Miina (s. 1842) sekä hänen perhettään

Takalan torpassa ei 1900-luvun alussa mainita asukkaita, mutta torpassa ovat voineet silti asua esim. Rekolaan kirjatut ns. itselliset työntekijät perheineen, joiden asuinpaikkaa ei erikseen mainita. Takalassa asui 1930-luvulta 1950-luvun alkuun Erkki Mäkelä ja vaimonsa Venla kolmen lapsensa kanssa. Sittemmin he lunastivat Keihäskoskelta rintamamiestilan, josta on erillinen kirjoitus.

PERTTULAN TORPPA
Bertula eli Perttula tunnetaan myös vain yhden torpparin elinajalta. Torppari Johan August Lithen eli Johan Perttula, oli syntynyt Turussa v. 1803 ja tuli torppariksi Pöytyältä vuoden 1830 paikkeilla. Hänen vaimonsa Maria Heikintytär oli syntynyt 1805 Keihäskosken ruotusotilas Henric Ringbomin tyttärenä. Torpassa asui myös anoppi Walborg (Vappu) Juhontytär. Keihäskoskella Lithenille syntyi tytär Justiina v. 1829 ja tytär Maria v. 1833. Johan Perttulan kuoltua vuonna 1854 perheessä ei ollut sen jälkeen torpan jatkajaa.

On mahdollista, että torppa sai uuden torpparin ja myös uuden nimen. Se on voitu myös purkaa ja rakentaa muualle uudelleen. Perttulan torpan sijainti ei ole tiedossa, mutta oletettavasti se sijaitsi samalla alueella muiden Rekolan Ylikylän torppien kanssa. Keihäskosken kartassa olevat Bertulanoja ja Bertulan suo voivat viitata Perttulan torpan sijaintiin. Lähistöllä on myös Pertulan pelto, joka kuuluu nykyisin Heikkilän tilaan.

MÄNNISTÖN MÄKITUPA
Köyliöstä kotoisin oleva Keihäskosken Rekolan piika Agneta Juhontytär, s. 1854, asui Männistön mäkituvassa, joka sijaitsi Yläneelle menevän tien läheisyydessä Kajalan taloa vastapäätä paikalla, jonka naapurina oli v. 1920 perustettu Salon kauppa, sittemmin ns. Kalinin koulu.
Yhden huoneen ja karjasuojan käsittävän mökin lienee rakentanut Juho Erfors, joka mainitaan Agnetan aviomiehenä. He molemmat ottivat nimekseen Männistö. Juho oli seppä Heikki Erforsin poika, s. 1850. Hän oli renkinä Rekolassa vanhoihin päiviinsä asti. Ossi Rekola kuvailee Agnetaa voimakastahtoiseksi naiseksi, joka oli todellinen perheen pää. Agnetan nimi vääntyi kyläläisten puheessa Anetiksi ja siksi Juhaa kutsuttiin ”Anetin Juhaksi”. Oli avioliiton laita niin tai näin, Agneta Männistö sai kaksi aviotonta tytärtä, joista v. 1887 syntynyt Maria eli Maija Eufemia eli koko elämänsä Männistön torpassa.

Myös ”Männistön Maija” oli palveluksessa Rekolassa heti kun töihin kykeni. Hän oli varreltansa pieni ja hentoinen. Ossi Rekolan mukaan hän oli töissään hidas, mutta korvasi sen uskollisuudellaan. Maijalla ei ollut aviomiestä, mutta hän sai kaksi poikaa, Oivan ja Ilmarin. Pojat asuivat osan elämästään Keihäskoskella ja tekivät töitä Rekolassa, mutta varsinkin Ilmari oli kulkija, joka viihtyi talvella Lapissa metsätöissä ja uittotöissä.
Ikääntyessään Maija eli yksin mökissään hoitaen kuttuja ja kanoja, joista hän sai eläkkeen lisäksi vähän tuloja. Maijan tekemä kutunjuusto oli herkullista. Kuttujen heinät hän niitti tienpientareilta ja kantoi vedet naapureiden kaivoista. Talvipakkasilla hän otti kanat tuvan lämpimään ja tokaisi ”On niin kanamaista tämä elämä”, kun joutui jakamaan huoneen kanojen kanssa. Monesti kerrottu tarina on joulun ajoilta. Rekolasta oltiin viemässä ruuan apua Maijan joulupöytään: ”Joulu kaikki uuvuttaa, sanoi Männistön Maija, kun joulupäivän aamuna permantoa kuurasi”.

REKOLAN TUNTEMATON TORPPA
Muistitiedon mukaan Ylikylässä Riihimäen kallion lähellä oli harmaa mökki, johon kuljettiin Kukolan ulkorakennuksen takaa, entisen Aarne Valon talosta vasemmalle. Sotien jälkeen tässä torpassa asui Mari Torkki ja sisarensa Hilja sekä lapset Tauno ja Hilkka. He olivat Antti ja Johannes Pölläsen sukua, Keihäskoskelle muuttaneita Karjalan siirtolaisia. Mari ompeli villatakkeja kutomakoneen avulla sekä teki muita käsitöitä. He muuttivat 1950-luvun lopulla Euraan. Heidän jälkeensä talossa asui mm. Aarne Valon veli Harri, joka valmisti ja myi harjoja.

Edellä kuvattu torppa voisi olla Marttilanmäen torppa, jonka Ossi Rekola mainitsee kirjassaan Tuohikuun aikaan. Torppaa ei sen nimisenä tunneta rippikirjoissa. Kartan mukaan ko. torppa voisi olla myös Lehtilän siihen aikaan jo entinen torppa. Myös Jaakolan torppa olisi myös mahdollinen, mutta sen sijainti ei sovi kuvaukseen. Odotamme tähän lisävalaistusta tai ehdotuksia kyläläisiltä.

KNUUTILAN JA KAJALAN TORPPIA JA MÄKITUPIA

KUUSELA ELI JOKISEN PALSTATILA
Johannes Heikinpoika Jokinen, s. 1978 ja hänen vaimonsa Josefina Kustaantytär, s. 1876, olivat ensin itsellisinä Rekolan talossa ja lunastivat noin v. 1920 Kuuselan palstan Kajalan Rantalasta läheltä Peltolan tilaa. Heillä oli kasvattitytär Aina Inkeri, s. 1906.
Kuuselan palstassa oli noin 1 hehtaarin peltosarka. Asuinrakennuksessa oli tupa, kamari ja kylmä eteinen. Johannes kävi töissä taloissa. Hän teki mm. rakennustöitä ja hänet muistetaan vakituisena syöttäjänä tappuroinneissa. Fiia oli mestari tekemään kaljaa. Pihapiirissä oli vesikuoppa, johon heitettiin ruissäkki likoamaan, kunnes ruis alkoi itää. Sitten se vedettiin narulla maalle, tyhjennettiin ja levitettiin saunan parvelle. Vilja kuivattiin ns. mallassaunassa ja vietiin sitten myllyyn. Fiia teki myös talkkunajauhoja ja palvasi lihaa.
Johannes Jokinen kuoli vuonna 1951. Josefina eli Kuuselassa leskenä ja kuoli varsin iäkkäänä. Kuuselan talon osti Sirkka Peltola itselleen kesämökiksi.

Jokisen rakennuksia ja Fiinu Jokinen syntymäpäivänään..

KETOLAN MÄKITUPA
Knuutilan mäkitupa Ketola sijaitsi Ylikylässä nykyisen Niittykulmantien varrella Mattilan taloa vastapäätä. Ketolan ensimmäinen mäkitupalainen oli 1840-luvulla Oripäässä v. 1805 syntynyt Heikki Matinpoika vaimonsa Anna Matintyttären kanssa, s. 1793. Heikki kuoli kuitenkin jo vuonna 1854 ja sen jälkeen leski Anna eli yksin mökissä vielä 1860-luvulla.
Tourulan Marjalaakson renki Frans Sjöholm, s. 1859, tuli 1870-luvun lopulla Keihäskoskelle ensin rengiksi Kajalaan ja mainitaan myöhemmin itsellisenä Knuutilassa. Frans ja vaimonsa Miina Iisakintytär, s. 1861, saivat perheelleen Knuutilasta asuttavakseen Ketolan mäkituvan. Heille oli ennen mäkitupalaiseksi tuloaan syntynyt neljä lasta: Nestori (1882), Frans Anselmi (1886), Hilda (1892) ja Lyydia (1895). Ketolassa syntyvät vielä Aina (1898), Erkki (1901) ja Suoma (1905). Yläneen kunta osti koko Knuutilan tilan vuonna 1906 ja palstoitti Knuutilan maita myyntiä varten. Tällöin Ketolan mäkitupa tuli osaksi Ylitalon tilan palstaa, jonka Kustaa Kajander osti vuonna 1910.

Frans Sjöholm lunasti Ketolan tonttialueen vuonna 1920. Sitä kutsuttiin myös nimellä Töykkä. Sjöholmin poika Frans Anselmi meni naimisiin 1920-luvulla Hilda Sillanpään kanssa ja hänestä tuli Sillanpään talon isäntä. Isä Frans Sjöholm toimi suutarina, Töykän pappana Ketolan talossa vielä yli 70-vuotiaana.
Töykässä, kuten muissakin entisissä torpissa ja mäkituvissa asuttiin vielä 1900-luvulla vähintäänkin tilapäisesti. Mm. Kosti ja Lempi Heikkilä asuivat nuorena parina Töykässä vuokralla, kunnes saivat rakennettua itselleen Heinilän talon Heikkilän maalle.
Kustaa Kajanderin poika Eero Eino Kajander asui Töykässä, mutta hän kaatui talvisodassa. Hänen sisarensa Rauha Kajander osti Ketolan talon 1940-luvun alussa.

MÄKINEN
Kajalan talon läheisyydessä oli mäkitupia 1880-luvulta lähtien. Wilhelmiina Justiina Mäkilä (s. 1848) asui silloin Kajalan pihapiirin kallioisella mäellä. Hänellä oli kaksi poikaa, vuonna 1874 syntynyt Juha Tapani ja vuonna 1886 syntynyt Kalle Verneri, jotka molemmat käyttivät sukunimeä Mäkinen. Kalle Mäkinen hankki vaimonsa Eevi Aleksandra Ruohosen kanssa talon Tourulasta.
Juha Mäkinen jäi Kajalan mäkeen mäkitupalaiseksi vaimonsa Ida Matildan sekä lastensa Anna Vilhelmiinan (s. 1897) ja Aina Marian (s. 1901) kanssa. Anna Vilhelmiina meni naimisiin Kynnenojalle. Aina Maria Mäkinen asui Yläneelle menevän tien vieressä olevassa mökissä naimattomana vanhuuteensa asti. Aluksi harmaa, myöhemmin punaiseksi maalattu mökki muistetaan kauniiden kukkien ympäröimänä. Aina oli tunnettu taitavana pitokokkina, joka työskenteli mm. Rekolassa ja muiden talojen kokkina. Mäkisen mäkitupa samoin kuin naapurissa oleva Vuorio lunastettiin itsenäisiksi ns. torpparilain tultua voimaan v. 1920.
Aina Mäkisen kuoltua 1970-luvulla Lauri ja Pirjo Tuominen rakensivat tontille ja ostamalleen lisämaalle omakotitalon. 1980-luvulla talon osti Pirjo Tolkki, joka asui siinä avomiehensä Erkki Ahtin kanssa kuolemaansa, vuoteen 2021 saakka.

Aina Mäkinen ja oikealla Ainan mökki.

VUORIO JA TUOMINEN
Samalla puolen tietä Mäkisen naapurina oli Vuorion mäkitupa, jossa Aleksander August Vuorio, s. 1866, oli mäkitupalaisena 1900-luvun alusta vaimonsa Amanda Matilda Kaarlentyttären kanssa, s. 1871. He lunastivat Vuorion talon Kajalasta, Jalmari ja Fanny Kairiselta vuonna 1920 ns. Lex Kallion tultua voimaan. Torppa sijaitsi aluksi metsässä, mutta siirrettiin myöhemmin lähemmäs tietä nykyiselle paikalleen. Vuorion lapsia olivat Hilja (s. 1894), Juho (s. 1895), Anna (s. 1898), Eino (s. 1901), Aina (s. 1904), Kaarlo (s. 1911) ja Väinö (s. 1915). Sekä isä August, että lapset kävivät vartuttuaan töissä Keihäskosken taloissa, mm. Kajalassa ja Pramilassa ja lähtivät aikuisiällä kukin vuorollaan muualle. Tytöistä Anna jäi kolmen lapsensa kanssa pitämään kotitaloa. Leskeksi jäänyt August muutti nuorimman poikansa kanssa Oripäähän, missä kuoli vuonna 1944.

Salme Uotila on kertonut hauskan tapahtuman talvisodan ajalta: Pramilasta oli määrätty hevonen vietäväksi talvisotaan. Teuvo-isäntä pyysi Vuorion Eino-poikaa hoitamaan asian. Einon piti viedä hevonen määrättyyn aikaan Loimaan asemalle. Hän ei saanutkaan hallittua hevosta ja se pääsi karkuun. Hevonen tuli takaisin kotiin ja odotteli yksinään pihassa, kun talonväki tuli toimistaan. Myöhemmin annettiin hevosen viemiseen Loimaalle uusi päivämäärä. Sieltä alkoi hevosen talvisota, mistä sille ei paluuta ollut.

Jaakko Aatos Tuominen, s. 1909 Huittisissa, ja vaimonsa Laina Aleksandra, o.s. Rajala Keihäskosken Paavolan talosta, s. 1911, ostivat vuonna 1945 Vuorion talon. Heille syntyivät v. 1937 tytär Irja Irene (Viljanen), joka opiskeli lastenhoitajaksi ja v. 1945 poika Heikki Aatos. Molemmat muuttivat Turkuun, mutta Heikki lunasti Laina-äidin kuoltua talon sisareltaan ja asui siellä vaimonsa Eijan kanssa kesäkaudet kuolemaansa, vuoteen 2017 asti. Eija menehtyi keväällä 2021.
Talossa on pari aaria viljelysmaata ja saman verran tonttimaata. Kirvesmiehenä toiminut Jaakko Tuominen uudisti vuonna 1910 rakennetun asuinrakennuksen v. 1962 ja rakensi uuden karjarakennuksen. Tilalla oli kaksi lehmää ja noin 60 kanaa. Laina Tuominen eli leskeksi jäätyään yksin talossa erittäin hyväkuntoisena. Hän osallistui Marttojen toimintaan ja eläkeläisten retkiin vielä lähes 90-vuotiaana. Viimeiset vuotensa hän vietti Yläneen kirkonkylän Vanhusten ryhmäkodissa ja kuoli keväällä 2008 muutamaa päivää vaille 97-vuotiaana.
Vuorion omistaa nykyisin Daniel Lindvall, joka on pienestä saakka viettänyt kesiä ”Laina-mummulassa”.

Laina Tuominen 1980-luvulla ja oikealla Tuomisen talo.

PRUSILAN MÄKITUPIA

FRANS JA ANNA ERFORSIN MÖKIT
Erforsin sisarukset Frans ja Anna olivat kotoisin Erforsin torpasta Sillanpään läheltä. Frans Erfors, s. 1905, toimi Turussa Wärtsilän autonapumiehenä. Hänellä oli Turussa asunto ja Keihäskoskella pieni mökki Niittykulmantien varrella nykyisen Lehtilän naapurissa metsän reunassa. Naapurit muistavat, että hän oli intohimoinen kaikenlaisen tavaran kerääjä. Pula-ajat kokeneena hän osti suuret määrät säilyviä ruokatarvikkeita niin, että tavaraa oli ”lattiasta kattoon”. Naapuruston lapsille Fransin mökki oli mieluisa vierailukohde, sillä Fransin varastoista riitti heille mukaan makeisia. Fransin mökin ostivat hänen kuolemansa jälkeen Risto ja Marjatta Laakso kesäpaikakseen. He korjasivat talon perusteellisesti ja loivat sen ympärille laajan kukoistavan puutarhan.
Anna Erfors, s. 1889, asui pienessä mökissä Niittykulmantie vieressä Lehtilän naapurissa. Hän kävi työssä kylän taloissa.

Anna Erfors ja hänen mökkinsä Lehtilän naapurissa kuvattuna 1930-luvulla.

Valokuvat: Oleniuksen, Kajanderin, Rekolan, Kylänpään, Terttu ja Markku Peltolan, Kairisen, Anja Mahosenahon ja Satolan kuvakokoelmista.
Teksti: Hanna-Leena Kaihola