Sydänoja on vanha tila, Sydänojan torppa löytyy jo 1700-luvun kirkonkirjoista.
Huvituksen puutarhurina toiminut Aleksanteri Kuusela osti Sydänojan tilan v. 1915. Sydänojan torpan olivat lunastaneet Tourulan kartanosta itsenäiseksi tilaksi v. 1911 Kaarle ja Maria Sydänoja ja he myivät tilan Kuuselalle neljä vuotta myöhemmin.
Aleksanteri Kuusela, (Santeri), s. 1887, Mynämäki, meni avioon Fanny Maria Salmisen s.1889, Yläne, kanssa. Fanny oli kruunun alueen torpan Metsämäen tytär. Heillä oli neljä lasta, Keijo s. 1921, Pentti s. 1924, Lyydia s. 1926 ja Hilkka s. 1934.
Sydänojan talo valmistui v.1927.
Vas: Lyyli, Fanny ja Santeri, sekä Hilkka.
Vas: Lyyli, Keijo, Fanny, Pentti ja Santeri ja Hilkka.
Santeri Kuusela oli käynyt Kaarinan Koriston puutarhakoulun, josta valmistuttuaan v.1907 hän meni töihin Huvituksen puutarhuriksi. Puutarhanhoito säilyi harrastuksena myös Sydänojan tilalla ja talon eteläpuolella oli iso puutarha. Harrastuksiin kuului myös kirjoittaminen. Santeri kirjoitti novelleja ja runoja.
Santeri puutarhatöissä.
Fanny ja Santeri Kuusela, sekä tytär Hilkka. Takana Huvitus omenapuita.
Tilalla oli hevonen ja lehmiä 5-6, sekä nuorkarjaa. Kanoja oli n.50 ja muutama sika. Karjarakennus valmistui v.1956, siinä oli navetta, talli, sikala, Aiv-torni ja rehulato. Erikseen oli kanala, aitta, puimala, sauna ja puuvaja. Pelloilla viljeltiin kauraa, ohraa, heinää, perunaa.
Tytär Hilkka jatkoi tilan pitoa v.1969. Hilkka ja Pentti Pihlajamäki avioituivat v.1970
Hilkalla ja Pentillä on tytär Päivi s.1971.
Pentti ja Päivi puimassa 1970-luvulla. Lehmistä luovuttiin 1970-luvulla ja kanataloutta laajennettiin. Myöhemmin 1980-luvulla tehtiin häkkikanala. Kanoista luovuttiin 1990-luvun lopulla.
Tytär Päivi ja Juha Uusitalo, s.1970 jatkoivat isännyyttä vuokraamalla tilan v.1993. Sukupolvenvaihdos tehtiin v.1999.
Pelloilla viljeltiin ohraa, kauraa ja vehnää. Satunnaisesti myös rypsiä ja nurmea. Konekanta on vaihtunut vuosien varrella. Pellot ovat olleet vuokralla vuodesta 2021.
Juha äestämässä v.2020. Sydänoja 2000-luvulla.
Päivillä ja Juhalla on kaksi poikaa. Jere s.2001 ja Juho s.2003.
Juhon lakkiaspäivänä v.2022. Juha, Juho, Jere ja Päivi.
Juha ja Päivi kävivät tilan ulkopuolella töissä, Juha v.2017 loppuun asti ja Päivi vuoteen 2023. Päivi ja Juha ovat nykyään töissä tilalle 2000-luvulla perustamassaan Jettimetal -nimisessä konepajassa. Jettimetal koneistamossa tehdään tilaustöitä.
Sydänojan talo ja konepaja pihapiirissä.
Kuvat: Uusitalojen perhealbumista. Teksti: Tuija Olenius ja Merja Rouvali v.2024
Ojalan torppa kuului Ahlström Oy:n omistaman Tourulan kartanon Lennon tilaan ja kuului siihen aikaan Vainionperän kylän alueeseen. Ojalan ostivat v.1910 itsenäiseksi tilaksi Eurajoelta tulleet Kustaa Erland Tamminen, s.1854, Eurajoki ja Amanda Juhantytär s.1849, o.s. Niittymaa, Eurajoki. Ojala oli Tourulan suurimpia torppia pinta-alaltaan, lähes kolmekymmentä hehtaaria. Kustaa ja Amanda Tammisella oli kuusi lasta, Kustaa s.1875, Alma s.1880, Hilma s.1883, Frans s.1885, Maria (Milkka) s.1888 ja Martta s.1896. Tytär Maria avioitui v.1915 Koskihuhdan torpan pojan Aleksander Tuomisen kanssa, s.1882 ja he asuivat Ojalassa, kunnes ostivat oman tilan.
Tytär Hilma avioitui v.1930 Tuomo Ojalan kanssa, s.1876, Loimaa. Tuomo Ojala kuoli jo v.1935 ja Hilma jäi leskenä elämään tilalla. Hilman veli Frans ja vaimonsa Saima asuivat tilalla muutaman vuoden Tuomo-isännän kuoleman jälkeen. Hilma Ojala kuoli v.1963 ja sen jälkeen Ojalan talo myytiin naapureille Johannes ja Aira Sepälle, jotka omistivat Veräjänkorven tilan. Veräjänkorven torppa oli erotettu alun perin Ojalan torpan maista 1800-luvun puolivälissä. Sepät purkivat Ojalan talon 1960-luvun lopulla.
Ojalan talo
SIPILÄ
Sipilän tila erotettiin Ojalan tilasta v.1923, kun Sipilän ostivat Ojalan tytär Maria ja Aleksander Tuominen. Tilalle rakennettiin asuinrakennus ja navetta kolmelle lehmälle, sekä muut ulkorakennukset. Maria ja Aleksander saivat kaksi poikaa, Erkki Aleksander s.1917 ja Elias Aleksander s.1922.
Maria ja Aleksander Tuominen, sekä pojat Erkki ja Elias.
Aleksander Tuominen kuoli v.1945 ja Maria jäi asumaan leskenä Sipilään. Erkki ja Elias asuivat Turussa perheineen. Elias ja Eila o.s. Hakala s.1929, Tuominen jatkoivat Sipilän isännyyttä vuodesta 1960. Heillä on kaksi lasta Markku s.1950 ja Leena s.1951.
Leena avioitui Jorma Lahden kanssa, s.1950 ja heillä on kaksi lasta Miia s.1975 ja Ossi s.1986.
Nykyisin Leena perheineen pitää Sipilän tilaa kesämökkinään.
Teksti: Tuija Olenius ja Merja Rouvali v.2023 Kuvat: Leena Lahti
Tourulan kartanon Pellon tilaan kuuluva Puolimatkan torppa mainitaan ensimmäisen kerran rippikirjoissa 1840-luvun alussa, jolloin se lienee perustettu. Siihen aikaan Tourulan kartanon Pellon ja Liisalan tilat omisti kauppaneuvos Abraham Kingelin ja vuodesta 1849 lähtien Armfeltin aatelissuku.
Puolimatkan torppa sijaitsee Tourulantien varrella noin kilometrin päässä Yläne-Oripää tiestä, puolivälissä matkaa tiehaarasta kartanoon. Puolimatkassa asui vuonna 1840-luvun alussa kaksi torpparia. Tapani Jaakonpoika, s. 1805 ja vaimonsa Johanna Mikontytär tulivat Längelmäeltä Tourulaan ja asuivat Puolimatkan torpassa lapsineen vuosina 1840-45. Sieltä he muuttivat Yläneen kartanon Santalan torppaan ja ottivat sukunimekseen Santala, myöhemmin Satola. Suku viljelee nykyisin Köpilän vanhaa kartanon rälssitilaa Korkeakoskella.
Puolimatkan ensimmäinen pitkäaikainen torppari oli Erik Mikonpoika Korpelin, s. Tammelassa 1807. Hän oli tullut Eurasta Yläneelle Uudenkartanon rengiksi jo vuonna 1833 ja ryhtyi Puolimatkan torppariksi myös vuonna 1840. Perheeseen kuuluivat vaimo Beata Heikintytär, s. 1808, ja lapset Kristiina, Juha Reinhold, Johanna, Gabriel, Maija, Wilhelmina ja Matti. Korpelin oli Puolimatkassa torpparina kuolemaansa, vuoteen 1867 asti. Siitä, kuinka paljon torpassa oli viljeltyä maata Korpelinin aikana, ei ole tietoa. Torpassa on täytynyt olla asuinrakennus jo 1840-luvulta lähtien ja muistitiedon mukaan 1850-luvulla rakennettu nykyinen asuinrakennus lienee seuraavan torpparin Juha Sundgrenin ajalta.
Puolimatkan uutena torpparina aloitti vuonna 1868 Juha Wilhelm Sundgren Tyrväältä, s. 1827, vaimonsa Anna Henrika Antintyttären kanssa, s. 1831. Heidän lapsiaan olivat Maria Eufemia, Karl Wilhelm, Johanna Matilda ja Elvira Josefina. Torpassa oli 1870-luvulla renkinä Kalle Helin ja 1880-luvulla renki Robert Nyström viisihenkisen perheensä kanssa. Juha Sundgren jatkoi torpparina 1890-luvulle asti ja asui torpassa entisenä torpparina kuolemaansa, vuoteen 1916 asti.
Vuosisadan vaihteessa torppariksi tulivat yläneläiset Johannes Viktor Juhanpoika, s. 1878, ja hänen vaimonsa Hilma Aleksandra Juhantytär Laine, s. 1883. Heidän lapsiaan olivat Ensio Kaarlo ja Eino Jalmari Laine Hilman ensimmäisestä avioliitosta sekä yhteinen poika Sulo Adolf. Johannes Viktor Puolimatka, joka ensimmäisenä käytti sukunimenään tilan nimeä, oli Puolimatkan torpparina siihen asti, kun torppa lunastettiin itsenäiseksi tilaksi vuonna 1911.
Torpasta itsenäiseksi pientilaksi
Tourulan kartanon omistajaksi oli vuonna 1888 tullut kauppaneuvos Antti Ahlström, joka harjoitti Suomessa laajamittaista sahateollisuutta. Hänen aikanaan 1900-luvulla kartanon pehtorina oli Kustaa Adolf Seppälä. Hänen aloitteestaan Ahlström yhtiöt myi kymmeniä torppia pientiloiksi torppareille. Ahlström palstoitti vuosina 1912-13 yli 20 uutta tilaa, joista yksi oli Puolimatka.
Puolimatkan tila muodostettiin Tourulan Pellon rälssitilasta (RNo 1) lohkotusta kahdesta palstasta, Puolimatkan Kotipalstasta ja osasta Portaankorvan palstaa. Se sai rekisterinumeron 1:8 (myöhemmin 1:10). Peltoa tilalle tuli yhteensä noin 8,2 hehtaaria, josta Kotipalstassa 5,0 ha ja Portaankorvan palstassa 3.2 ha. Metsämaata oli yhteensä 13,2 hehtaaria. Lisäksi oli vähän niittyä, kokonaispinta-ala oli 21,7 hehtaaria.
Puolimatkan tilan ostivat vuonna 1911 Fredrik Rintala, s. 1856, ja hänen vaimonsa Maria Wilhelmiina, s. 1859. Perhe oli asunut ensin Kokemäellä ja myöhemmin Rintalan torpassa Euran Sorkkisissa, josta muuttivat Yläneelle. Fredrik Puolimatka kuoli 61-vuotiaana jo vuonna 1917 ja hänen vaimonsa Maria vuonna 1920.
Heidän tyttärensä ja ainoa lapsensa Amanda Maria, s. 1879, oli vihitty vuonna 1895 työmies Kustaa Evert Suomisen kanssa, s. 1869. He olivat asuneet yhdessä Amandan vanhempien kanssa jo Kokemäellä ja muuttivat heidän kanssaan Eurasta Yläneelle Puolimatkan tilalle. Heillä oli viisi lasta: Fanni Alina, s. 1897, Frans Kustaa, s. 1898, Väinö Evert, s. 1905, Niilo Johannes (Jussi), s. 1914 ja Vilma Tuulikki, s. 1918.
Puolimatkan tilan peri vanhempiensa kuoltua tytär Amanda Suominen vuonna 1920. Perinnönjaon yhteydessä Puolimatkan tila jaettiin kahteen osaan, joista suurempi osa oli Amanda Suomisen omistukseen tuleva, alkuperäinen Puolimatkan Kotipalsta (Rno 1:35). Tilan koko oli yhteensä 16,5 hehtaaria, josta peltoa noin 5 ha ja metsämaata noin 10 ha. Toinen, Portaankorvasta v. 1911 erotettu palsta, RNo 1:34, myytiin mahdollisesti perinnönjaon yhteydessä.
Ilmakuva Puolimatkan tilalta on oletettavasti 1970-luvun alusta. Oikealla, lähellä tietä on 1850-luvulla rakennettu asuinrakennus. Vasemmalla on navetta- ja tallirakennus ja sen takana sauna. Pienempi 1920 rakennettu asuinrakennus jää vasemmalle kuvan ulkopuolelle. Taka-alalla näkyy osa pelloista ja tie Väinön mökille.
Suomisen veljekset Puolimatkan isäntinä
Vuonna 1937 Puolimatkan tilan ostivat yhdessä Amanda ja Kustaa Suomisen pojat Väinö Evert, S. 1905 ja hänen vaimonsa Hilda Sofia, o.s. Kallionpää, s. 1897 Eurassa sekä Niilo Johannes, s. 1914 ja vaimonsa Katri Maria, o.s. Vahala, s. 1910 Mynämäellä. Kauppahinnaksi sovittiin 40000 mk (nykyrahassa 16760 euroa). Ostajien tuli antaa vanhemmilleen eläke, joka arvioitiin 30000 mk:n arvoiseksi. Se sisälsi vanhusten tarvitsemat ruokatarvikkeet kuten ruista, ohraa, vehnää, kauroja, perunoita, sianlihaa, voita jne. sekä asunnoksi yhden huoneen talon tien puoleisesta päästä.
Puolimatkan Jussi ja Kaisa kuvattuna kahden tyttärensä kanssa kotinsa, asuinrakennuksen edustalla 50-luvulla Raili-tyttären rippipäivänä. Railin vieressä oikealla on sisko Ritva.
Väinö ja Niilo Suominen viljelivät yhdessä pientä tilaa lähes 40 vuotta. Väinön ja Hildan avioliitto jäi lapsettomaksi. Niilolla, joka tunnettiin Puolimatkan Jussina ja Katrilla (Kaisalla) on kaksi tytärtä, Raili ja Ritva. Kummallakin perheellä oli kaksi-kolme lehmää ja lampaita, myöhemmin pidettiin myös kanoja. Miehet olivat hevosmiehiä, varsinkin Väinö Suominen. Hänen hevosensa ”Sopu” oli palkittu hevosjalostusliiton näyttelyissä. Väinö oli myös kätevä käsistään. Hän valmisti reet ja hevosen valjaat. Hevosestaan hän veisti pienikokoisia patsaita rekineen ja valjaineen. Näitä on vielä jäljellä Puolimatkan tuvassa. Väinö raivasi tilalle myös uutta peltoa.
Tilalla viljeltiin lehmille, hevosille ja muille kotieläimille heinää, kauraa ja ohraa. Lisäksi kasvatettiin perunaa ja muita aikakauden mukaisia juureksia sekä myös pellavaa ja tupakkaa. Myöhemmin Veikko ja Raija Suominen viljelivät myös perunaa, mansikkaa ja hernettä myytäväksi.
Jussi Suominen toimi maitokuskina ja ansaitsi lisäansiota tekemällä metsä- ja maataloustöitä. Kaisa puolestaan kutoi mm. mattoja. Väinö jakoi paikkakunnalla postia kulkien pyörällä ja myöhemmin hänellä oli myös moottoripyörä.
Vasemmalla Väinö Suominen lähdössä heinäpellolle hevosensa ”Sopun” kanssa, joka voitti kolmannen palkinnon V-S Hevosjalostusliiton kilpailuissa vuonna 1948. Oikealla Kaisa ja yksi hänen rakkaista lehmistään.
Puolimatkan torpan päärakennus, joka sijaitsee lähellä Tourulan tietä, on rakennettu 1850-luvulla. Vuodelta 1883 olevassa kartassa asuinrakennuksen kanssa on nurkakkain toinenkin asuinrakennus, josta ei myöhemmin ole säilynyt tietoa. Päärakennuksessa oli aluksi tupa ja kamari ja sitä oli jatkettu yhden huoneen verran luultavasti silloin, kun Kaisa ja Jussi asettuivat siihen perheineen (1937). Tästä etäämmälle oli jo 1920 rakennettu pienempi Väinön ja Hildan rakentama mökki, johon he Väinön sisaren pojan Veikon kanssa asettuivat asumaan. Lisäksi molemmilla perheillä oli oma sauna sekä navetta ja talli, joissa oli myös tarvittavat varastotilat heinille ja muille rehuille. Rakennukset olivat pitkään maalaamattomia ja saivat 1960-luvulla keltaisen maalipinnan jäteöljystä ja keltamultaväristä sekoitetulla maalilla. Nykyisten omistajien aikana kaikki rakennukset on maalattu punamullalla.
Väinö ja Jussi kuolivat molemmat 1970-luvun alussa. Hilda Suominen muutti Väinön kuoltua Yläneen kirkonkylään vanhusten palvelutaloon. Kaisa-mamma asui tilalla vielä joitain vuosia ja muutti sitten myös kirkonkylään palvelutaloon, jossa eli 80-vuotiaaksi asti. Tämän jälkeen Puolimatkan torppa jäi satunnaiseen kesäkäyttöön.
Jo nuorena eläinrakas Katri Vahala sai Turun Eläinsuojeluseuran luovuttaman kunniakirjan ”kotieläinten lempeästä kohtelusta”.
Pienempi asuinrakennus, Väinö ja Hilda Suomisen koti kuvattuna 1960-luvulla, jolloin maalaamaton mökki oli saanut aikakauden muodin mukaisen keltaisen värityksen. Oikealla 2000-luvulla kunnostettu Väinön talo.
Väinö ja Jussi Suomisen kuoleman jälkeen tehtiin perinnönjako, jonka jälkeen Amanda ja Kustaa Suomisen tyttären Fanni Alinan poika Veikko Johannes osti Puolimatkan tilan. Tilan omistus siirtyi vuonna 1974 hänelle ja hänen vaimolleen Raija Marjatalle, o.s. Väntsi, s. 1939. Veikko, joka oli syntynyt vuonna 1933, oli jo pienenä poikana tullut Puolimatkaan Väinön ja Hildan kasvatettavaksi silloisen tavan mukaan. Heillä ei ollut omia lapsia.
Raijan isä asui Väinön ja Hildan mökissä pidempiäkin aikoja auttaen viljelytöissä. Veikko ja Raija viettivät siellä loma-ajat ja viikonloput. He viljelivät tilalla perunaa ja mansikkaa sekä hernettä myyntiin. He myös hankkivat rakennuksiin peltikatot, mistä syystä rakennukset pysyvät kohtalaisessa kunnossa. Pellot oli pääosin vuokrattu tuolloin Tourulan kartanon Kontulaiselle. Isänsä ja miehensä kuoleman jälkeen Raija Suominen omisti Puolimatkan 1990-luvulle asti.
Vuosia asumattomana ollut päärakennus villiintyneine ympäristöineen kuvattuna vuonna 1998, jolloin Veli-Pekka ja Anneli Kemppinen ostivat Puolimatkan tilan.
Puolimatka vapaa-ajan harrastuspaikkana
Vuonna 1998 Puolimatkan ostivat turkulaiset, Loimaalta kotoisin olevat Veli-Pekka Kemppinen, s. 1949, ja puolisonsa Sisko-Anneli, s. 1949. He ostivat tilan pääasiassa sen metsän takia, mutta myös harrastuspaikaksi, joka tarkoitti vuosia kestänyttä työtä rakennusten ja ympäristön kunnostamisen parissa. Kemppiset ovat viettäneet Puolimatkassa vuosikymmenien ajan ison osan vapaa-ajastaan, sekä kesällä että uuden vapaa-ajan asunnon valmistuttua 2004 myös talvella.
Puolimatkan tontti oli ostettaessa täysin villiintynyt ja rakennukset vaativat mittavia korjauksia. Veli-Pekan ja Annelin periaatteena oli, että jos rakennukset säilytetään, ne tulee korjata hyvään kuntoon, jotta ne säilyvät myös tulevaisuudessa. Korjausten suunnitteluun he hankkivat asiantuntija-apua Rakennusperinteen ystävät ry:n asiantuntija Teuvo Rankilta. Vanhoja rakennuksia ei kunnostettu talvilämpimiksi, vaan tontille on rakennettu sitä varten uusi rakennus etäämmälle muista rakennuksista. Valtaosa korjaamisesta on tehty itse aloittaen päärakennuksesta. Tarvittava puutavara saatiin myrskyjen kaatamista puista omasta metsästä. Rakennuksiin palautettiin sähköt ja tila liittyi kunnan vesijohtoverkostoon. Rakennuksen lattiat uusittiin ja seinät laudoitettiin. Vanhojen ikkunoiden mallin mukaan teetettiin puusepällä uudet ikkunat vanhoihin karmeihin. Myös kaikki tulisijat kunnostettiin. Päärakennuksen hajonneen ja puretun muurin tilalle tehtiin Veli-Pekka Kemppisen piirustusten mukaan uusi perinteinen muuri. Työn teki Mynämäen ammattikoulun muurarioppilaiden ryhmä näyttötyönään.
Päärakennus kunnostettiin perusteellisesti 2000-luvun alussa. Huolella hoidetussa ympäristössään ryhdikkäänä seisova, 170 vuotta vanha asuinrakennus on kuvattu kesällä 2022.
Veli-Pekka ja Anneli Kemppinen ovat vanhan tavaran keräilijöitä. Asuinrakennuksissa on huolellisesti säilytetty vanhaa kalustoa ja sitä on täydennetty vuosien varrella hankituilla vanhoilla kalusteilla ja esineistöllä. Entiseen navetta- ja tallirakennukseen on kerätty vanhaa maatalouteen liittyvää esineistöä ja koneita, jotka kaikki on kunnostettu. Puolimatkan pellot ovat edelleen Kontulaisen suvulla vuokralla ja ne on säilytetty luonnontilaisina ja heinää kasvavina. Kasvusto niitetään vain kerran kesässä. Tämän seurauksena pelloilla esiintyy runsaasti erilaisia niittykasveja, hyönteisiä ja myös monilajinen muu eläimistö.
Lähteet: :Yläneen rippikirjat ja Veli-Pekka Kemppisen suorittamat Suomisen suvun haastattelut Teksti: Hanna-Leena Kaihola ja Veli-Pekka Kemppinen Kuvat: Suomisen suvun kuva-albumeista
