RINTALAN TILAN HISTORIA

Rintala Knuutilan isäntien syytinkitorppana

Keihäskosken Knuutilan tilan isäntänä oli 1820-luvulta alkaen Johan Simonpoika Honkilahdelta, s. 1801. Hänen poikansa Juha Juhanpoika, s. 1824, jatkoi Knuutilan isäntänä vaimonsa Valpuri Sofia Antintyttären kanssa. Juha Juhanpoika kuoli kuitenkin jo 30-vuotiaana vuona 1854, jolloin hänen isänsä vielä eli. Knuutila myytiin vuonna 1861 ja Knuutilan vanhaisäntä Juha Simonpoika muutti Rintalan torppaan, jolloin torppa tiettävästi mainitaan ensimmäisen kerran rippikirjoissa nimellä Rintala. Hän asui siellä kuolemaansa asti vaimonsa Maijan ja lastensa kanssa.

Knuutilan seuraava isäntä Kaarle Kustaa Jaakonpoika, s. 1820, viljeli Knuutilan tilaa kymmenen vuoden ajan yhdessä vaimonsa Juliana Lovisa Juhantyttären kanssa. Vuonna 1872 he myivät Knuutilan Alastarolta kotoisin olevalle Samuel Juhanpojalle ja hänen vaimolleen Fredrika Juhantyttärelle.

Knuutilan entinen isäntä Kaarle Kustaa Jaakonpoika muutti puolestaan v. 1873 perheineen Rintalan torppaan, missä Knuutilan entinen vanhaisäntä Johan Simonpoika oli kuollut niihin aikoihin. Kaarle Kustaa alkoi käyttää sukunimeä Rintala. Hän kuoli Rintalassa v. 1886.

Knuutilan uusi isäntä Samuel Juhanpoika (s. 1841) on Rintalan nykyisen isännän Samuli Rintalan isoisän isoisän isä. Hän oli syntyisin Alastaron Tammiaisten kylästä, Kestilän talon Kestin torpasta. Samuelin isä oli Kestin torppari Johan Andersson, s. 1796, (joka oli tullut renkinä sinne Oripäästä Makkarkosken Ylitalosta). Samuelin äiti Maria Juhantytär oli syntynyt vuonna 1805 Pöytyällä. Kestin torpassa mainitaan myös piika Fredrika Juhantytär, s. 1844, joka oli Latvan Tuomolan tilan tytär ja josta tuli myöhemmin Samuelin vaimo. Fredrikan isä oli kuudennusmies Juho Matinpoika Tuomola, äiti Justiina Heikintytär.

Samuel Jalmari Knuutila ostaa Rintalan torpan

Knuutilan tilalliselle Samuel Knuutilalle ja hänen Fredrika-vaimolleen syntyi 12 lasta: Josefiina 1868, Juho 1870, Mikael 1872, Samuel Jalmari 1873, Joel 1875, Kaarle ja Fredrika 1878, Maria 1880, Valpuri 1882, Olga sekä Matilda 1885 ja Amanda 1886. Vuonna 1897 isäntä Samuel Knuutila alkoi kunnostamaan ja laajentamaan Rintalan torppaa, jonne aikoi eläkepäiviään viettämään, mutta hän kuoli 59-vuotiaana vuonna 1900, kun nuorimmat tyttäret olivat vielä alaikäisiä. Pojista vuonna 1873 syntynyt Samuel Jalmari avioitui Hilma Elvira Fredrikintyttären kanssa vuonna 1901. Häälahjaksi saatu lämpömittari on vielä talossa käyttökuntoisena. Samuel osti isän kuoleman jälkeen v. 1901 yhdessä vaimonsa Hilman kanssa Rintalan torpan äidiltään ja sisaruksiltaan 5000 mk:n (nykyeuroina 25900 euroa) hinnasta. Kauppaan kuuluivat torpan rakennukset, siihen kuuluvat maat sekä Kulju-niminen maalohko. Tila käsitti peltoa 8 ha, niittyä 5 ha, viljelykelpoista maata 4,6 ha ja metsää 15 ha, yhteensä 33 ha.

Hilma Elvira Fredrikintytär oli syntynyt 1878 Keihäskoskella Kajalan talossa. Hänen isänsä oli Kajalan talollinen Fredrik Matinpoika Kajala (s. 1835) ja äitinsä Loviisa Wilhelmiina Esaiantytär (s. 1839). Muut heidän lapsensa olivat Amanda, Ida Sofia, Emma Matilda ja Frans Fredrik, josta tuli myöhemmin Kajalan seuraava isäntä. Hän avioitui v. 1905 Knuutilan tyttären Olga Samuelintyttären kanssa.
Samuel Jalmari Rintala kuoli Rintalassa 77-vuotiaana v. 1950. Heidän ainoa lapsensa Yrjö Nikolai (s. 1903) oli ryhtynyt Rintalan isännäksi vuonna 1938. Hän sai vaimokseen Hilda Maria Niemisen, s. 1904, jonka koti oli naapurissa toisella puolella tietä. Heille syntyi Rintalassa kaksi lasta, Helmi Maria v. 1928 ja Heikki Johannes v. 1932.

Vanhaa torppaa uudistetaan

Rintalan torppa on oletettavasti ollut olemassa jo 1800-luvun alkupuolesta asti. Ensimmäiset maininnat on 1830 luvulta, jolloin torpan nimi on ollut Haanoja. Perimätiedon mukaan samalla alueella on ollut myös Saiju-niminen torppa, joka on yhdistetty Rintalan tilaan. Saijun maat ovat vieläkin kartoissa nimellä Jokila.

Alkuperäistä Rintalan torpparakennusta on 1800-luvun loppupuolella laajennettu yhdellä kamarilla, toiseen päähän taloa Samuel Knuutila rakensi kamarin 1897-1899, ja tapetit saatiin seiniin v. 1907 hänen poikansa Samuel Rintalan aikana. Taloon tehtiin ns. lautanosto, eli taloa korotettiin vintillä ajan muodin mukaan v. 1928. Samalla talo sai myös tiilikaton ja seinät pystylaudoituksen, joka maalattiin ajan tavan mukaan alakerta punamullalla ja yläkerta keltamullalla.

Uuden ajan mukavuuksina saatiin tilalle sähköt ja puhelin luultavasti 1920-luvulla. Kunnallinen vesi ja vesiklosetti tulivat v. 1984. Ulkovuoraus uusittiin 1980 luvun lopulla ja tiilikatto 1990 luvulla. Samalla 60 vuotta vanha vintti otettiin käyttöön; sinne tehtiin kaksi huonetta ja säilytystiloja. Paineviemäriverkostoon liityttiin 2010 ja samalla tilalle tuli valokuitu.

Yrjö Rintala kehitti ja uudisti tilaa

Yrjön ja Hildan aikana 1940-luvulta alkaen tilaa kehitettiin, niittyä raivattiin pelloksi ja tehtiin uusia rakennuksia. Tilalla oli vanhoja rakennuksia ainakin rekivaja, suuli, puinen aitta, kammio sekä sen yhteydessä puuvaja. Vuonna 1947 rakennettiin hirsinen karjarakennus, jossa oli navetta, talli ja rehuvarasto sekä navettalato. 1940 luvun lopulla tehtiin myös suuli ja v. 1955 rakennus, jossa oli sauna, traktoritalli ja kanala. Vuonna 1956 tehtiin tilalle tiilinen vilja-aitta ja myös uusi kellari. Vuonna 1967 rakennettiin tilalle vielä tiilirakenteinen autotalli ja kanalarakennus.

TR1 WP Rintala Ilmakuva 1958
Rintalan tila kuvattuna vuonna 1958, jolloin tilalla oli parikymmentä jokirannoilla laiduntavaa lammasta.

Rintalaan hankittiin ensimmäinen traktori Korean suhdanteen aikana 1953. Se oli Zetor A25. Sillä Heikki Rintala urakoi paljon Keihäskosken ja lähikylien pelloilla ja metsissä. Traktoreita oli silloin vain suuremmissa taloissa, joten urakoitsijalla riitti töitä. Ensimmäinen puimuri tuli taloon 1962, ruotsalainen Thermenius Volvo. Samana vuonna tehtiin sille myös oma varastorakennus. Myös tällä ja seuraavalla puimurilla, Fahr MDL, ajettiin paljon rahtia. Tilan viimeisestä hevosesta, v. 1946 syntyneestä Leimusta luovuttiin.

Rintalan tilan viimeinen, vuonna 1946 syntynyt hevonen, Leimu vetää heinäkuormaa 1950-luvun puolivälissä. Ohjaksissa on Heikki Rintala. Hevosesta luovuttiin vuonna 1967. Oikealla Yrjö Rintala sekä Heikki ja Helmi sitomassa rukiista lyhteitä ja kokoamassa niitä kuhilaiksi.

TR20 WP Rintala Hilda ja Yrjö 60v
Hilda ja Yrjö Rintala 60-vuotisjuhlakuvassa. Taustalla on tytär Helmin kutoma Varsinais-Suomen ryijy. ja sen edessä kapioarkku, jonka Samuel Knuutilan vaimo Fredrika toi Latvan Tuomolasta 1860-luvulla..

Helmi Rintala tilan isäntänä

Tila siirtyi talon tyttärelle Helmi Rintalalle vuonna 1968. Tällöin tilalla oli peltoa 12 hehtaaria, eläimiä oli hevonen, viisi lehmää ja viisi nuorta karjaa, 250 kanaa ja kymmenkunta lammasta, jotka laidunsivat Yläneenjoen rannoilla. Helmi Rintalan ja hänen äitinsä äkillisen poismenon johdosta tila palautui Yrjö Rintalalle. Vuodesta 1956 alkaen viljeltiin myös Heikki Rintalan vaimon Ritvan (o.s. Reinonen) kotitilaa, joka sijaitsee Oripäässä seitsemän kilometrin päässä.

TR28 WP Rintala Yrjö ja Helmi
Rintalan pihalla Yrjö ja Helmi Rintala sekä vanha Leimu. Takana kasvavat Helmin tuomat tomaatit.

TR36 WP Rintala Tapio lampuri
Tapio Rintalan ura lampurina alkoi jo neljän vuoden iässä.

Tapio ja Anne perustavat Rintalan lammastilan

Vuonna 1977 tilalle muodostettiin maatalousyhtymä Yrjö Rintalan sekä Heikki ja Ritva Rintalan ainoan lapsen Tapio Rintalan toimesta. Yrjö Rintala kuoli vuonna 1986. Rintalan tila siirtyi vuonna 1982 Tapio Rintalan, s. 1958, ja Anne Rintalan, s 1958, o.s. Karppinen, omistukseen ja he siirtyivät asumaan tilalle. Häälahjaksi saaduista viidestä lampaasta alkoi tilan tuleva päätuotantosuunta lammastalous.
Tapio ja Anne Rintala kävivät muualla töissä, Anne opettajana ja Tapio konekauppiaana, mutta harjoittivat maanviljelyä ja lampaidenkasvatusta siinä sivussa. Vähitellen toiminta on kasvanut ja viidestä lampaasta katras on kasvanut jo noin tuhatpäiseksi. Tilalle on rakennettu tuotantotiloja: konehalli v. 1985, lampola 1 v. 1999, puutavaravarasto v. 2002, lampola 2 v. 2004, rehuvarasto v. 2005, lampola 3 v. 2008, rehuvarasto 2 v. 2006, rehuvarasto 4 v. 2007, lammastupa v. 2009 ja lampola 5 v. 2013.

Peltoa ja metsää on myös hankittu lisää; nyt omaa peltoa on 40 hehtaaria, vuokramaita 15 ja lisäksi tehdään rehuyhteistyötä monen tilan kanssa. Metsää tilalla on noin 40 ha. Lammastalous on paljolti perustunut suoramyyntiin. Lihaa, lankoja ja taljoja on myyty toreilla, markkinoilla ja viimevuosina myös nettikaupassa. Rintalan tilalla on harjoitettu luomuviljelyä vuodesta 1996 ja eläimet ovat olleet luomussa vuodesta 2005.

TR3 WP Rintalan tila ilmakuva 2020
Ilmakuva Rintalan tilasta vuonna 2020. Tilan lammasmäärä on kasvanut tuhanteen ja tilan kaikki lähipellot ovat laitumina. Kuvan keskellä näkyy kolme lampolaa, etualalla on iso kasvattamo ja taustalla varastoja.

Annella ja Tapiolla on kaksi lasta, Mari, s. 1984, ja Samuli, s. 1985. Lapset ovat myös osallistuneet jo pienestä pitäen kovasti tilan toimintaan. Samuli on naimisissa Satu Rintalan kanssa, o.s. Mikkola, s. 1985, ja heillä on kolme lasta: Helmi s. 2012, Kerttu s. 2014 ja Akseli s. 2016. Samuli ja Satu asuvat Pikarojan tilalla, jossa olevat kiinteistöt he ovat kunnostaneet ja uudistaneet. Rintalan tilan pito siirtyy heille kesällä 2023.

TR37 WP Rintalan perhekuva
Rintalan perhekunta kuvattuna vuonna 1995. Isä heikki ja äiti Ritva, Anne ja Tapio sekä lapset Samuli ja Mari.

MUISTELUKSIA SAMUEL RINTALAN SUVUN ELÄMÄSTÄ RINTALASSA

Samuel Jalmari Rintala

Rintalan torppa ja tila on nähnyt monenlaista aikaa. Kovin paljoa ei ole muistijälkiä 1800-luvun elosta, mutta elämä ei varmaankaan ole ollut yltäkylläistä, päinvastoin. Kun isoisäni isä Samuel Jalmari Rintala ent. Knuutila tuli isännäksi vuonna 1901, oli ensimmäiset sortovuodet meneillään. Seuraavalla vuosikymmenellä ensimmäinen maailmansota ja vuosikymmenen lopulla punakapina, kuten isoisäni sanoi. Vaikka tila oli pienehkö, Samuel Rintala oli vanhankansan tilallinen, ei hän juurikaan osallistunut ruumiillisiin töihin. Varovainen hän myös oli. Isäni muisteli, kuinka Samuel aina häntä varoitteli mm. piikkilangan vaaroista. Mutta ei Samuel silloin pelännyt, kun hän kapinan aikana piilotteli Kustaa Rekolaa täällä Rintalassa useita viikkoja. Rintalan tilan väki ei muutoin osallistunut sisällissotaan.

Yrjö Rintala

Samuel Rintalan pojan Yrjö Rintalan ollessa nuori mies, tuli Rintalaan vuonna 1921 Kronstadtin kapinaan osallistunut, muistitiedon mukaan Vasili niminen matruusi, joka oli tilalla töissä reilun vuoden. Hän ystävystyi saman ikäisen Yrjö Rintalan kanssa niin, että yhteistä kieltäkin löytyi ajan kanssa. Pappani muisti venäjän kielen sanoja vielä ikämiehenä. Vasili palasi kuitenkin Neuvostoliittoon, koska kaikille kapinallisille luvattiin armahdus. Hän lupasi kirjoitella, miten on selviytynyt perille. Kirjeitä ei koskaan tullut ja syynkin tiedämme; kaikki palaajat tapettiin.

Vuonna 1923 Yrjö Rintala astui asepalvelukseen Suomenlinnaan. Kasarmiolot olivat ankeat, ja vuoden palvelukseen kuului yksi viikon kotiloma. Se jäi kuitenkin saamatta, koska Yrjö oli sattunut käymään sotamiehiltä kielletyssä kahvilassa. Silloinhan oli voimassa kieltolaki, joten kuppiloista sai lähinnä vain kahvia, teetä ja kovaa teetä. Kysyin joskus isoisältäni miten viinaa käytettiin hänen nuoruudessaan. Hän sanoi, että kun joku kylän isännistä kävi Turussa tehden matkaa ensin hevosella Auran asemalle ja siitä junalla kaupunkiin, hän toi pullon pari itselleen ja ehkä jollekin naapurille. Alkoholin käyttö oli hyvin pientä, koska saatavuus oli heikkoa. Mutta kun tuli kieltolaki, sekä saatavuus että käyttö lisääntyivät, sillä olihan myyjiä joka kylässä.

Toisessa maailmansodassa vuonna 1903 syntynyt Yrjö Rintala oli muiden vähän vanhempien yläneläisten miesten mukana Ahvenanmaan miehitysjoukoissa ja sodan loppupuolella myös Kannaksella torjuntataisteluissa. Sota-ajasta hän muisteli mieluimmin aikaa Ahvenanmaalla. Pahin hetki Ahvenanmaalla oli hänen mukaansa se, kun hän oli hammaslääkärissä ja ronskimman puoleinen lääkäri aikoi vetää pois useamman hampaan, mikä ei isoisälleni sopinut. Poljettavasta hammaslääkärin porasta hänellä ei ollut juuri mitään hyvää sanottavaa. Itärintamalta muistot olivatkin paljon vakavampia.

Sodan aikana ja sen jälkeen Rintalassa oli evakkoja asumassa. Sovun sanottiin silloin antaneen sijaa. Silloin talossa oli vielä iso leivinuuni, jonne mahtui kypsymään 33 leipää. Rintalassa leivottiin isossa uunissa myös näkkileipää miehille rintamalle. Aitassa on näkkileipämuotti jäljellä, mutta toivotaan, ettei sitä enää siihen tarkoitukseen tarvita.

Rintala oli talo, jota kiertävät kaupustelijat, laukkuryssät käyttivät majapaikkanaan. Muistan viimeisten käyneen vielä 1960-luvulla. Oli kulkukauppias ja toinen oli kelloseppä, joka oli talossa muutaman päivän ja korjaili kyläläisten kelloja. Laukkuryssät, itä-karjalaiset kulkukauppiaat myivät lähinnä lyhyttavaraa. 60- luvulla kulki polkupyörällä myös joka kevät kylällä puku päällä herra Häsä, joka kauppasi puiden ja pensaiden taimia. Taimet toimitettiin myöhemmin linja-autolla, ja herra Häsä kirjoitti aina tilaukseen ”erikoisvalinta”, tämä oli hänen myyntikikkansa.

TR38 WP RintalaHelmi ja Leimu
Helmi Rintala ja Leimu kuvattua Rintalassa vuonna 1966..

Helmi Rintala

Sodan jälkeen tilaa kehitettiin ja tilan nuoret varttuivat. Tytär Helmi Rintala, s 1928, kävi Turun Kristillisen kansanopiston. Rintalassa olivat naiset tehneet aina paljon käsitöitä, ja niiden tekemisessä Helmi oli erityisen taitava. Hän voitti valoverhoillaan palkinnon Loimaan maatalousnäyttelyssä järjestetyssä kutomakilpailussa v. 1962. Helmi Rintala kuului Keihäskosken Marttoihin, Maa- ja kotitalousnaisiin ja Maataloustuottajiin. Sodan aikana Helmi kuului vapaaehtoisiin ilmavalvojiin, jotka suorittivat ilmavalvontaa tornissa lähellä Kirkonkylän kansakoulua. Vaaran uhatessa hälytys annettiin lyömällä lekalla köydessä riippuvaan pitkään ratakiskon pätkään. Kerrottiin, että tyynellä ilmalla ääni kuului Keihäskoskelle asti. Tilan iso ja hyvin hoidettu puutarha oli Helmin ja myöhemmin Yrjön harrastus, josta tietysti saatiin paljon apua ruokapöytään. Helmi toi tilan ruokalistaan uusia ruokia kuten sienet ja tomaatit. Sodan aikana tuvan seinänvieressä kasvoi myös tupakkaa, Armiroa ja Virginiaa. Muutama isolehtinen nippu on vielä jäljellä pahoja päiviä varten. Lapsuuden muistoihini kuuluu myös mamman ja pappan kammarissa viltin sisällä jännittävästi pulputtava lasinen AIV-pullo, jossa joka syksy tehtiin marjaviiniä naisvieraille tarjottavaksi, miehet saivat kahvipunssin.

Heikki ja Ritva Rintala

Heikki Rintala, s. 1932, osallistui nuorena tilan töihin ja urakoi traktorin kanssa. Sen jälkeen hän oli koneenkäyttäjänä Makkarkosken meijerissä Martti Erkkilän apulaisena suorittaen itsekin koneenkäyttäjän tutkinnon. Tultaessa 60-luvulle hänellä oli kuorma-auto ja hän korjaili koneita. Vanhempani Heikki ja Ritva Rintala olivat rakentaneet vuonna 1958 Oripääntien ja Yläneenjoen väliin omakotitalon Rintalan tilasta erotetulle Pikaroja nimiselle tilalle. Uuden talon alakerrassa oli autotalli, jossa Heikki korjaili mm. kyläläisten autoja. Tämän kirjoittajakin oli 3-4 vuotiaana ollut kiinnostuneena seuraamassa, kun naapurin, Urho Oksasen autoa oli laitettu. Mentyäni takaisin yläkertaan äitini luokse, tämä oli kysynyt mikäs siinä autossa oli vikana? Tähän olin tietäväisenä vastannut, että se perkeleeni.

TR40 WP Rintala Heikki ja Ritva betonimylläreinä
Ritva ja Heikki Rintala talonsa rakennustyömaalla pruukin teossa vuonna 1958. Traktori pyörittää sementtimyllyä.

Taloa laajennettiin ja helmikuun alussa vuonna 1964 siinä avattiin sekatavarakauppa. Kauppatoiminta laajeni pian ja vuonna 1967 rakennettiin kaupan varastorakennus ja huoltoasema. Kaupalla oli myös myymäläauto, joka kiersi lähikuntien alueella. Maatalous- ja öljykauppaa tehtiin myös ja liikkeellä oli kaksi kuorma-autoa ja öljyauto. Toinen myymälä avattiin Säkylän Löytäneellä vuonna 1969. Pienten kyläkauppojen aika alkoi kuitenkin olla ohi, ja myymälät suljettiin vuoteen 1973 mennessä. Silloin toiminta siirtyi kokonaan Säkylään ja sinne Heikki Rintala rakensi Huovin-kauppakeskuksen, huoltoaseman ja perusti vieläkin hyvin vilkkaan Säkylän torin.

Säkylässä hänellä oli maatalouskauppa Huovinmaatalous, autolii17ke Huovinauto ja TB:n huoltoasema. Vaimollaan Ritvalla oli Säkylässä kemikalioliike Finni. Liiketoimet Säkylässä myytin 70-luvun lopussa, ja hän perusti poikansa kanssa Sikli Oy:n, joka valmisti mm. halkokoneita ja tuulivoimaloita. Halkokoneiden myynti- ja asennusmatka vei hänet 80-luvun alkupuolella Tansaniaan, jossa hän viettikin yhteensä lähes 10 vuotta, pyrkien aloittamaan maanviljelyn siellä. Seuraavan vuosikymmenen lopulla hän kehitti ja valmisti mm. öljypuristimia, ja toimintaa oli tällöin myös Virossa.

Lähteet: Yläneen rippikirjat, Hanna-Leena Kaihola: Keihäskosken Kajalan ja Knuutilan historiaa, 2010.
Kuvat: Tapio Rintalan suvun kuva-albumista
Teksti: Tapio Rintala

RANTALA, RANTAKYLÄ

Rantala on ollut Yläneenkartanon torppana jo 1700-luvun puolivälissä. Tourulan kartanon omistukseen se siirtyi 1850-luvulla kaupan mukana, kun kartanon omistajasuku Armfeltit ostivat lisää alueita Vainionperästä.

Kristiina Korpelin ja Matti Mandelöf

Rantalan suku on hallinnut tilaa vuodesta 1858, jolloin sen torppareiksi tulivat Matti Mandelöf s.1826, Längelmäki ja Kristiina Korpelin s.1830, Tammela. Matti Mandelöf oli tullut Tourulaan vanhempiensa mukana v.1836, vanhemmat olivat Mojoisten torppareita. Kristiina Korpelin tuli myös vanhempiensa mukana v.1833 Tourulaan, ensin Kynnenojaan, myöhemmin hänen vanhempansa olivat Puolimatkan torppareita.
Kristiina ja Matti saivat kuusi lasta, Amanda, Matilda, Juho, Karl, Henrik ja Ida. Pojat valitsivat sen ajan tavan mukaan sukunimensä itse. Juho otti sukunimekseen Fiander ja Henrik otti nimen Nyström.
Lapsista Amanda meni avioon Sydänojan torpan pojan Wilhelm Matinpojan kanssa, Matilda muutti Pöytyälle, Karl muutti Lapin pitäjään, Henrik muutti Virolahdelle ja Ida meni Keihäskosken Rekolaan piiaksi. Pojista Juho Fiander s.1863 jatkoi torpan pitoa.

Rantalan vanha päärakennus.

Matilda ja Juho Fiander

Juho Fiander avioitui v.1899 Kantolan torpan tyttären Matilda Adamintyttären kanssa, s.1875. He jatkoivat torppareina Rantalassa ja saivat neljä lasta, Lauri, Kalle, Hilda ja Eino.
Juho ja Matilda Fiander olivat Rantalan viimeisiä torppareita, sillä v. 1911 he ostivat Rantalan tilan Ahlström Oy:ltä. Rantalan tila oli lohkaistu Vainionperän Lennon tilasta. Kauppakirja oli yksityiskohtainen, kuten kaikki Ahlström Oy:n siihen aikaan tekemät kauppakirjat. Siinä erikseen mainittiin, ettei tilan yhteyteen kuulu oikeutta vesistöön, mutta tilan kohdalla olevan jokirannan omistajat saavat niittää. Sukunimenä käytettiin tässä vaiheessa Rantalaa. Pojista Kalle jatkoi tilan isännyyttä.

Kalle, Ida ja Kristiina Rantala 1910-luvulla

Kalle ja Alma Rantala

Kalle (Kaarle) s.1902 ja Alma o.s. Heino, s.1906, jatkoivat tilan pitoa vuodesta 1928. Uusi navetta valmistui v.1955. Tilalla oli lehmiä, hevonen ja lampaita. Heidän poikansa Esko jatkoi tilanpitoa.

Kalle Rantala                                                                                             
                                                                                                                                  

Esko ja Mirjami Rantala

Esko s.1936 ja Mirjami o.s. Jaakkola, s.1941, jatkoivat Rantalan tilan isännyyttä. Heillä on neljä lasta Timo, Tauno, Tapio ja Sanna-Mari.
He rakensivat uuden asuinrakennuksen v.1963.
Pelloilla on viljelty rehuviljaa, heinää ja perunaa. Suomenkarja rotuisia lehmiä oli alkuun 5–6, sekä nuorkarjaa. Jymy ja Lysti olivat tilan viimeiset hevoset, niistä luovuttiin 1960-luvulla ja tilalle tuli ensimmäinen traktori, Massey Ferguson 35.
Uusi navetta rakennettiin v.1983 ja lehmämäärä kaksinkertaistui kahteentoista ja rotu vaihtui vähitellen Ayrshireen.  Rantalassa oli monenlaisia muitakin kotieläimiä vuosien varrella, kanoja, lampaita ja sikoja. Lehmistä luovuttiin 2000-luvun alussa.
Esko Rantala oli töissä kirkonkylän Maapohjan kaupassa siihen asti, kun lehmämäärää lisättiin 1980-luvulla.

Mirjami ja Esko Rantala

Nykyisin tilan peltoja viljelee Timo Rantala ja pellot ovat luomussa.

Lisää Rantalan tilan historiaa löytyy historiakirjoitusten osiosta Muistelut: Kristiina Korpelinin (Rantala) muisteluita Tourulan kartanon torpan elämästä 1800-luvulta, Kalle Rantalan radiohaastatteluja ja muisteluita joulun vietosta Tourulan kartanon torpassa. Lisäksi Rantalan tilan aiempia vaiheita löytyy kirjoituksesta Tourulan kartanon torppia Vainionperässä.

Tiedot kokosi v.2023 Tuija Olenius

KYNNENOJA, RANTAKYLÄ

Kynnenoja löytyy vanhoista kirkonkirjoista jo 1700-luvun puolivälissä, se oli silloin Yläneenkartanon torppa. Tourulan kartanon omistaja Abraham Kingelin osti sen 1830-luvulla. Kynnenoja lunastettiin itsenäiseksi tilaksi v.1913.

Juho ja Amanda Kynnenoja

Tilan osti sen viimeinen torppari Juho Fredrik (Hakala, Kantola) s.1858, Alastaro ja Amanda Juhantytär s.1857, Eura. He olivat tulleet Kynnenojaan torppareiksi v.1902. Ajan tavan mukaan he alkoivat käyttää talon nimeä Kynnenoja sukunimenään.
Heillä oli viisi lasta Aina, Juho, Kasper, Naimi ja Frans (Nestori).

Kynnenojan talo 1900-luvun alussa.
Juho Kynnenoja

Nestori ja Anna Kynnenoja

Juhon ja Amandan poika (Frans) Nestori s.19.6.1896 ja Anna Wilhelmiina s.28.10.1897 jatkoivat heidän jälkeensä isännyyttä. Heillä oli viisi lasta.

Yllä: Nestori ja Anna Kynnenoja.
Alhaalla:: Nestori ja Anna perheineen, keskellä tytär Lahja.

Lahja ja Urpo Pihlajamäki

Nestorin ja Annan tytär Lahja Kynnenoja s.1923, vihittiin Urpo Pihlajamäen s.1911, kanssa.
He jatkoivat tilan pitoa v. 1960 alkaen. Heillä on yksi tytär Eila. Lahja ja Urpo rakensivat uuden päärakennuksen v.1964. Navettaa, joka alun perin on rakennettu v.1927, peruskorjattiin v.1965. Kynnenojassa ensimmäinen traktori oli Oliver-merkkinen, myös Volvo ja Ford-traktoreita on ollut. Pelloilla on viljelty kauraa, ohraa, vehnää, perunaa ja lanttua. Lehmille on viljelty rehuksi heinää ja laidunta. Lehmiä on ollut 5–6, lisäksi hiehoja ja vasikoita. Myös kanoja pidettiin.

Lahja ja Urpo Pihlajamäki ja Eila tytär.

                                   
Eila Pihlajamäki

Tytär Eila Pihlajamäki otti tilan isännyyden v.1984 ja jatkoi viljelyä, sekä lehmien pitoa.
Eila kävi lisäksi töissä Silon ompelimossa.

Lehmät kuuluivat Kynnenojan elämään, myös Eilan isännöidessä tilaa, kuvassa Eila lypsämässä.

Kynnenojan tilan varhaisempaa historiaa löytyy kirjoituksesta Tourulan kartanon torppia Vainionperässä.

Tietoja keräsivät v.2023 Tuija Olenius ja Merja Rouvali