Tourulan kartanon Mattilan torppa mainitaan Tourulassa jo 1840-luvulla, jolloin torpparina oli Gabriel Mattsson (Kaapo Matinpoika), s. 1803. Kaapon isä Matts Grönroth. s. 1761, oli sotilas, joka oli asunut vaimonsa Annan kanssa Tourulassa sotilastorpassa jo vuodesta 1808 lähtien. Kaapo Matinpoika oli Mattilan torpparina vaimonsa Kaisa Jaakontyttären kanssa, s. 1796 aina 1870-luvun lopulle asti. Perheen tytär Liisa, s. 1836, meni naimisiin torpan rengin oripääläisen Israel Israelinpojan kanssa, s. 1835, josta tuli seuraava Mattilan torppari. Heidän poikansa Juho Wilhelm, ryhtyi isänsä jälkeen 1900- luvun alussa Mattilan torppariksi.
Juho ja Josefiina Mattila
Ahlström Oy:n omistaman Tourulan kartanon alaisuuteen kuului Tourulassa kymmeniä torppia. Kartanon pehtoori K. A. Seppälällä oli suuri ansio siinä, että torppien lunastaminen tuli mahdolliseksi jo ennen torpparilain voimaantuloa 1918. Kartanosta lohkottiin vuonna 1912 tila, jonka lunastivat Juho Wilhelm Israelinpoika (Mattila), s. 1869 ja hänen vaimonsa Josefiina Heikintytär, s. 1879. Tilan nimeksi tuli Mattila, Rno 1:110 ja siihen tulivat kuulumaan neljän entisen torpan maat. Mattilan tilan kooksi tuli n. 8 ha peltoa ja noin kaksinkertainen ala metsää. Mattilan tila sijaitsee Juvankosken tien varrella. Juho ja Josefiina Mattilalla oli kolme lasta: Arvo, s. 1900, Yrjö, s. 1903 ja Elli, s. 1910.
Kaikki oli aloitettava suurin piirtein tyhjästä. Tilan asuinrakennus on rakennettu n. v. 1922. Sitten rakennettiin navetta v. 1927, aitta v. 1929 ja kaksi suulia 1930-40-luvuilla. Navettarakennusta uusittiin 1956 ja uusi kanala rakennettiin v. 1964.
Yrjö ja Katri Mattila
Tilan omistus siirtyi seuraavalle sukupolvelle sodan kynnyksellä v. 1937, jolloin Yrjö Mattila ja hänen vaimonsa Katri (os. Mäkelä, s. 1914) siirtyivät tilan omistajiksi. Ennen omistajavaihdosta tilan uusi omistaja oli rakentanut v. 1936 vanhemmilleen erillisen syytinkirakennuksen, Pikkurivin. Rakennuksen lisäksi sukupolven vaihdokseen kuului luonnollisesti syytinki, joka sisälsi mm. tarvittavat elintarvikkeet kuten voita, maitoa, perunoita ja jauhoja.
Yrjö ja Katri Mattila osallistuivat ahkerasti Tourulan Pienviljelijäyhdistyksen toimintaan, mm. tarjoamalla tilaansa erilaisten kurssien pitoon. Yhdistyksen talo, Kalliopohja rakennettiin Mattilasta ostetulle tontille ja talosta huolehtiminen oli pitkään Mattiloiden tehtävänä. Yrjö Mattilalla oli luottamustoimia myös kunnan hallinnossa, kansakoulun johtokunnassa ja pankin isännistössä. Katri kuului myös kansakoulun johtokuntaan ja toimi Marttayhdistyksessä
Sodan alkaessa perheessä oli kaksi lasta ja sodan loppuessa neljä. Isä Yrjö joutui rintamalle ja isovanhemmat auttoivat kykyjensä mukaan tilan ja karjan hoidossa. Tilan navetassa oli 5-6 lehmää, 2 vasikkaa, muutama sika ja välillä myös emakko. Kanalassa oli 200-300 kanaa. Hevosia oli kaksi, Tella ja Poju, myöhemmin vielä Virkku. Hevosilla tehtiin kaikki pelto ja metsätyöt. Hevosten seurana oli 5-10 lammasta. Jokaiseen maatilaan kuului tietenkin hiirikissa tai useampikin. Jekku-koira haukkui tiellä kulkijat.
Sodan aikana äidin apuna oli hänen serkkunsa Rajalan Helmi ja myöhemmin inkeriläinen Eeva, sekä silloin 17-vuotias Maija-tyttö. Kotona tietysti leivottiin joka viikko hiivaleivät, kakot ja hapanleivät. Kesäisin omasta puutarhasta saatiin marjat ja omenat. Saippua tehtiin kotona, samoin perunajauhot, siirapit jne. Pellavat loukutettiin kotioloissa. Tuvassa kehrättiin ja kudottiin niin sukat kuin matotkin. Äiti ompeli vaatteita yleensä vanhoja vaatteita purkaen ja myös uusista kankaista, jos niitä oli saatavilla. Naapuriapu oli noina aikoina korvaamatonta. Pitkäaikaisin apulainen Mattilassa oli äidin ikäinen tuttu Lindströmin Elli, joka asui vinttikamarissa. Elli oli luotettava apulainen 6-7 vuoden ajan. Sodan loputtua 50-luvulla Mattilassa oli 6 lasta, joten apua todella tarvittiin
Sodan aikana kotiseuduiltaan lähtemään joutuneita karjalaisia majoittui Mattilassa useita. Mattilan talossa on alakerrassa kolme huonetta ja yhdessä niissä asui Anttolaisen perhe. Heidän jälkeensä siinä asui Revon nelihenkinen perhe. Koskaan ei muistin mukaan ollut epäsopua siirtolaisten kanssa, vaikka kaikesta oli puutetta.
Peltotyöt tehtiin hevosilla. Talvella tehtiin metsätöitä ja puut ajettiin hevosilla. Ensimmäinen traktori Zetor 25 A hankittiin taloon v. 1956. Se oli Hankkijan maahantuoma edullinen Tsekki-kone, jota myi Kauppakunta. Siinä oli voimaa jo huimat 25 hv. Traktorin perässä kulki jo 2-siipinen aura ja 2 metrinen äes. Maatalouden kehittäminen alkoi salaojituksesta v. 1957 lapiopelillä ja sitä jatkettiin joka vuosi niin että kaikki silloiset pellot tuli salaojitettua vuoteen 1962 mennessä. Vähätalon Veikon kaivinkoneen apua tarvittiin välillä kovien ja kivisten lohkojen ojituksessa.
Lisämaita ostettiin mahdollisuuksien mukaan. Ensin saatiin lunastettua muutama hehtaari suota. V. 1963 ostettiin Leppäsen tila ja seuraavana vuonna Seppälän pelto ja metsää. Kun peltoala kasvoi ja väki väheni, tarvittiin tehokkaampia koneita. V. -66 vaihdettiin Zetor Valmet 565:een. Toinen Valmet 502 hankittiin ilmeisesti v. -76 ja vielä v. -84 neliveto Valmet 604-4. Lisäksi piti hankkia joitakin uusia koneita traktorien perään. Näillä koneilla ja omien poikien lisäksi vävypoikien avustuksella peltotyöt sujuivat säiden salliessa yleensä ripeästi.
Isän kuoltua 1970-luvulla tilaa hoidettiin pitkään yhdessä, mutta äidin kuoltua 2000-luvun alussa tila jaettiin kolmen lapsen kesken. Nykyisin kantatilan talouskeskuksen ja osan metsistä omistaa perheen nuorin lapsi, Seppo Mattila.
Teksti ja kuvat: Seppo Mattila v.2019