Suomeen perustettiin kansanhuoltoministeriö syyskuussa 1939. Sen toimesta aloitettiin elintarvikkeiden ja myöhemmin myös muutamien kriittisten tavaroiden säännöstely. Poltto- ja voiteluaineiden, sokerin ja kahvin ostot tulivat luvanvaraisiksi syksyllä -39, jo ennen tavisodan alkua. Enimmillään ihmisillä oli 51 erilaista ostokorttia, yhteensä kortteja painatettiin n.780 miljoonaa kappaletta ja kansanhuoltoministeriön palkkalistoilla oli yli 7000 toimihenkilöä.

Ostokorteilla sai kukin iästä ja työpanoksestaan riippuvan määrän elintarvikkeiden hankintalupia. Korteilla saatavat tavaramäärät vähenivät sodan jatkuessa, ja lisää tuotteita tuli säännöstelyn piiriin. Välirauhan aikana tulivat voimaan myös elintarvikkeiden luovutuspakot; niillä velvoitettiin viljelijät ja muut elintarvikkeiden tuottajat luovuttamaan leijonan osa tuottamastaan ruoasta valtion määräämään hintaa. On selvää, että tällaisessa ruokapula tilanteessa on aina ihmisiä, jotka pyrkivät hyötymään tilanteesta. Yhteiskunta oli talvisodan aikana sellaisessa kuohuntatilassa, että kaikkia järjestelmiä ei saatu vielä toimimaan, ei myöskään niin sanottu musta pörssi vielä juurikaan toiminut.

Vuodesta 1940 mustalla pörssillä, tällä laittomalla kaupalla oli sangen merkittävä osa Suomen ruokahuollosta. On arvioitu, että kolmasosa elintarvikkeista kulki mustaan pörssin kautta. Aluksi sen toimintaa paheksuttiin kovasti, mutta vuosien vieriessä mukauduttiin sen toimintaan, jolloin sitä alettiin nimittää myös vapaaksi huolloksi. Tosiasia taisi olla, ettei juuri kukaan olisi selvinnyt sota-ajan läpi ilman mustaa pörssiä.

Vaihtokauppaa sukulaisten kesken

Suurin osa mustan pörssin toiminnasta oli sitä, että kaupungissa asuvat kävivät ostamassa maalla asuvilta sukulaisiltaan ja tuttaviltaan elintarvikkeita. Maksun he suorittivat joko rahana tai tavarana, jota kaupungista oli helpompi hankkia. Isäni, joka oli sodan alkaessa seitsemän vuotta vanha, kertoi että sotien aikana kävi Turusta paljon etäisempiäkin sukulaisia ruokaa hakemassa. Moni heistä oli Kupittaan Savessa töissä, joten meillä on vieläkin astioita, joita he silloin toivat.

Pienimuotoinen kauppa hiljaisella kuittauksella hyväksyttiin varmaan meidänkin kylillä, mutta laajempaa toimintaa paheksuttiin. Muistan kuulleeni vanhempien ihmisten paheksuvalla äänellä puhuneen siitä, että suurimmatkin mustan pörssin kauppiaat istuivat kirkossa etupenkissä ja kävivät ensimmäisten joukossa ripillä. No ehkä siihen olikin tarvetta. Luulen, ettei Tourulan – Keihäskosken alueella tilanne ruokahuollon kannalta ollut erityisen huono, ja matka Turkuun sentään kohtuullinen. Monista taloista, kuten minunkin kotoani, oli Turkuun muuttaneita sukulaisia paljon. Kyllä täältä varmaan ruokaa riitti sekä Turkuun, että myös rintamalla oleville miehille, joille muutamien elintarvikkeiden, kuten voin lähettäminen oli kiellettyä.

Kiellettyä liiketoimintaa

Mustan pörssin toiminta sai isompiakin, rikollisia muotoja. Tässä toiminnassa kunnostautuivat monet sellaisista yrittäjistä, jotka olivat olleet trokaamassa pirtua kieltolain aikaan. Tavaraa myös salakuljetettiin ulkomailta perinteisiä reittejä pitkin. Tämä toiminta painottui lähinnä rannikkoseuduille.

Mustan pörssin kauppiaita ja myös niitä, jotka jäivät kiinni luovutusrikkomuksista, oli paljon. Vuosittain annettiin 10–20 tuhatta tuomiota. Yleisesti toiminta oli tietysti tuomittavaa ihmistenkin mielestä, mutta ajan oloon suhtautuminen lieventyi.

Sota-aikana annettiin monenlaisia tuomioita ja tapahtui myös ilmiantoja. Esimerkkinä on erään Varsinais-Suomalaisen pitäjän nokkamiehen tapaus, kun hän sai tuomion luovutusvelvollisuuden noudattamatta jättämisestä. Hän meni Turussa Uuden Auran lehteen ja vaati, että oikeudenkäynnistä kertovassa jutussa tulee hänen nimensä mainita. Toimittajan kysyessä miksi niin, sillä yleensä heiltä pyydetään juuri päinvastaista. Mies sanoi, että heidän kylällä on jäänyt monta talollista kiinni samasta asiasta, ja jotkut olivat epäilleet häntä ilmiantajaksi.

Pieni kirjasta löytynyt anekdootti tähän loppuun. Sota-aikana täytyi monille elintarvikkeille keksiä korvikkeita. Kuoritusta maidosta valmistettiin rasvatonta korvikejuustoa. Tätähän tehdään taas.

Teksti: Tapio Rintala  v. 2025