Raija Tuominen o.s. Salminen

Evakkotytön muistoja sota-ajan jälkeisestä ajasta Tourulassa.

Lapsuuden perheeni, Salmiset,  ovat lähtöisin luovutetun Karjalan Kurkijoen pitäjän Räihävaaran kylästä.  Ensimmäiselle evakkomatkalle lähtömme sijoittui juuri talvisodan alle 1939. Siitä ajasta minulla ei ole mielikuvaa, olinhan syntynyt vähän ennen lähtöämme, elokuun lopulla ja siis vielä aivan sylivauva.

Itseäni on jäänyt kovasti harmittamaan, etten haastatellut evakkoretkistämme vanhempiani Taunoa ja Aunea sekä setääni Akselia Aino-vaimoineen. Sen olen kuullut kuitenkin, että monien muiden tavoin matkustimme  härkävaunussa ensin Keski-Suomeen, Suolahteen. Toisella kerralla Ylistaron pappila tarjosi meille suojan ennen Tourulaan asettumistamme.

Evakkojen ongelmat tuntuivat ratkeavan, kun Suomi valloitti syksyllä 1941 takaisin talvisodassa menettämänsä alueet. Karjalaiset suuntasivat toivorikkaina sodan loppumisesta matkansa takaisin kotikonnuilleen.

Siellä oli jälleen päästy hyvään elämisen alkuun, kunnes kesäkuussa 1944 sota räjähti täyteen mittaansa ja karjalaiset joutuivat taas lähtemään evakkotielle. Jo toisen kerran viiden vuoden sisällä alkoi heidän sijoittumisensa uusille asuinsijoille. Kesäkuun alussa, jolloin lähdimme kotoamme Eskonmäeltä,  oli huhtikuussa 1944 syntynyt veljeni vauvaikäinen. Tällä kertaa köröteltiin härkävaunussa kohti Pohjanmaata, Ylistaroa. Mukana mm. isän äiti Alma Teresia sekä äidin äiti Lyydia Lankinen. Isäni isä, Ukko-Matti  oli kuollut välirauhan aikana ja jäänyt Kurkijoen multiin.  Hänen hautajaisiaan muisteli usein Heinosen Jenny vielä viime vuosinakin tavatessamme. Jenny, o.s Siltala, oli tavannut Taunonsa tämän ensimmäisellä evakkomatkalla ja lähtenyt Kurkijoelle muiden Heinoslaisten mukana..

ASETTUMINEN TOURULAAN

Myös Haapaniemen tila on lohkottu entisen Tourulan kartanon maista. Oston jälkeen se jaettiin veljesten Tauno ja Akseli Salmisen kesken. Akselin tila sai nimen Uusipelto.

Veljesten  perheet asuivat ensin sillan vieressä sijaitsevassa rakennuksessa, joka taisi olla kartanon entinen pyykkitupa. Joki virtasi etenkin tulva-aikoina vain muutaman metrin päässä, ja Pertti-veljeni oli kerran vähällä hukkuakin. Myöhemmin muutimme entiseen palveluskunnan rakennukseen, lähelle palaneen navetan raunioita.

Kumpikin veljeksistä aloitti uusien talojen rakentamisella. Suuresta palaneesta navetasta oli jäänyt melkoinen määrä tiiliä, joista muurattiin seinät uuteen navettaamme sekä myöhemmin asuinrakennukseenkin. Muistan miten vanhempani kaikkien muiden töiden lomassa puhdistivat iltakaudet tiiliä laastista. Äitini oli  pienikokoinen, mutta kantoi navetta- ja taloustöiden lomassa sinnikkäästi selässään tiilikasoja muuraajille

Kotitalomme rakentajat olivat sen ajan mestareita Talo on kestänyt hyvin aikaa; rappauksetkin pysyneet.

Talon sijainti on mielestäni onnistunut avarine näkymineen Pajakuljuun sekä koivukujalle joen toiselle puolelle. Koivukuja on kyllä ajat sitten ollut muisto vain ja Pajakuljukin pienentynyt. Joen sen aikainen runsas vesimäärä mahdollisti mm. tukkien uiton, jossa yläjuoksulta tulevat puut uitettiin Pajakuljuun ja siitä kosken ja myllyn luona olevan uittorännin kautta alas Susiniemen suuntaan.

Talvisin Pajakuljusta sahattiin isoja jääkuutioita, jotka kuljetettiin hevospelillä Makkarkosken Osuusmeijeriin sekä taloihin.  Myös meillä oli navetan lähellä kuusikon suojassa iso sahanpurukasa, jonka kätköistä lohkottiin kesällä jäänpalasia maitohuoneeseen vesialtaassa olevien maitotonkkien sekaan. Se oli sen aikaista maidon säilyvyyden parantamista. Maitokuski vei joka päivä kylän tilojen maidot meijeriin ja toi takaisin voita, juustoa, kirnupiimää sekä pluttanaa, nykyistä rasvatonta maitoa. Sitä  juotettiin siihen aikaan kuitenkin vain  eläimille, etenkin vasikoille.

Isäni kuoli joulukuussa 1972 vain vähän alle 62-vuotiaana.  Koska meistä kummastakaan lapsesta ei ollut tilan jatkajaksi, myytiin pellot ja rakennukset viljelijäpariskunnalle, Marjatta ja Veikko Salolle. Veljeni Pertti asui perheineen jo Turussa. Samantien äidistämmekin tuli turkulainen.

 Salot ovat pitäneet huolella taloa ja ympäristöä, kohentaneet rakennuksia  ja rakentaneet mm. ison sienimörakennuksen.

Raija Tuomisen vanhemmat
Aune ja Tauno Salminen, rakensivat
talon kauniille paikalle, pajakuljun
yläpuolelle.