Tourulan kartanon Pellon tilan torppa Koskihuhta, mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1854 rippikirjoissa. Silloin torpassa asui Matts Simonsson perheineen. Ajan tavan mukaan he alkoivat käyttää sukunimenään torpan nimeä Koskihuhta.
Fredrik ja Amalia Tuominen
Fredrik Aleksander Tuominen, s.1852, muutti Koskihuhdan torppaan v. 1893 Yläneen Huvituksesta, jossa toimi työnjohtajana. Vaimonsa Amalian, o.s. Tammelin, s. 1858, kanssa heillä oli kymmenen lasta. He rakensivat uuden asuinrakennuksen.
Johannes ja Aleksanda Tuominen
Koskihuhta itsenäiseksi tilaksi
Pojista vanhin Johannes, s. 1879, toimi muurarina ja jatkoi tilanpitoa vaimonsa Aleksanda, o.s. Nummentaka, s. 1883, kanssa. He lunastivat torpan itsenäiseksi v. 1912. Lisämaita ostettiin Tourulan kartanosta v. 1927.
Koskihuhdan perhettä 1910-luvulla: Vas. Aleksanda, Nestori ja Juho (Johannes) Tuominen.
Keskellä. Juhon sisaria ja veljiä. Istumassa edessä Amalia ja Fredrik Tuominen.
Edessä istuvat Aleksanda ja Johannes Tuominen.
Takana Nestori ja Lyydi Tuominen.
Nestori ja Lyydi Tuominen
Johanneksen ja Aleksandan poika Nestori, s. 1907, jatkoi tilanpitoa vaimonsa Lyydin, o.s. Railo, s. 1912, kanssa vuodesta 1952 alkaen. Jo aiemmin he olivat ostaneet Tourulan kartanon palstoituksen yhteydessä
v. 1946 Rahka- ja Rantala-nimiset tilat. Heille syntyi kaksi lasta, Kallas ja Sirpa.
Nestorin ja Lyydin toimesta asuinrakennusta peruskorjattiin ja uusi tiilinen karjarakennus rakennettiin. Tilalla oli hevonen, lypsylehmiä, vasikoita, kaksi emakkoa ja kanoja. Pelloilla viljeltiin tavanomaisia viljoja ja heinää. Koneina oli traktori työkoneineen ja osuuksia puimuriin ja viljankuivaamoon.
Koskihuhdan tila 1950-luvulla
Kallas ja Lotta Tuominen
Seuraava isäntäväki olivat Kallas, s. 1931, ja Lotta, o.s. Myllymäki, s. 1930. Heille syntyi tytär Merja.
He peruskorjasivat asuinrakennusta ja navettaa sekä lisäsivät karjaa. Lehmiä oli kymmenkunta, lisäksi sikoja ja kanoja. Kallas ja Lotta ostivat osan tilasta, Rantalan ja Rahkan v. 1960 ja koko tila siirtyi heille
v. 1982. Lehmistä luovuttiin v. 1974, mutta kanataloutta jatkettiin vuoteen 1995. Viljelyksessä oli eri viljoja ja Kallas pui puimurillaan monen muunkin talot viljat. Kallakselle metsästys, varsinkin hirvien ja peurojen metsästys oli tärkeä harrastus. Hän toimi pitkään Yläneen Erämiehien Keihäskosken-Tourulan alaosaston vetäjän ja hänen nimissään on monet hirvien kaadot. Metsästysseuran kirjojen mukaan hänen kaatamiaan hirviä oli alaosaston toiminnan aikana vuosina 1965-1993 ennätykselliset 43 hirveä ja 26 peuraa. Koskihuhdassa on aina kasvatettu metsästyskoiria.
Kallas ja Nestori. Koiran nimi oli Ponne. Onnistuneen kaadon jälkeen Mikkolan jahtivajalla
v. 1967. Kallas takana, toinen vasemmalta.
Traktori 1960-luvulta ja Kallas puimassa 1970-luvulla.
Vasemmalta: Lyydi, Aleksanda, Nestori, Kallas, Merja ja Lotta Tuominen
.
Merja Rouvali
Koskihuhdan seuraava isäntäväki vuodesta 1987 alkaen olivat Merja, o.s. Tuominen ja miehensä Jorma Rouvali. He muuttivat tilalle Turusta ja kävivät tilan ulkopuolella töissä. Heille syntyi poika Jarkko, jolle tila siirtyi v. 2004. Merja asuu Koskihuhdassa.
Jarkko rakensi talon perheelleen Mansikkamäkeen Koskihuhdan lähelle. Pellot ovat vuokralla. Jarkko jatkaa perheen metsästysharrastusta.
Teksti ja kuvat: Merja Rouvali, koonnut Tuija Olenius v. 2020