Lilja ja Nestor Mielonen

Vanhempani muuttivat hävityn sodan alueluovutusten seurauksena Tourulan kylään 1940-luvun puolivälissä. Molemmat vanhempani olivat syntyneet Kurkijoella. Äitini Lilja, o.s. Häkli, syntyi vuonna 1920 ja isäni Nestor
vuonna 1918.

He alkoivat harjoittaa elinkeinonaan maa-, metsä- ja karjataloutta. Tilan päärakennus ja talousrakennukset rakennettiin itse. Ne valmistuivat vuonna 1949. Tilan kokonaispinta-ala kasvoi vuosien myötä.
Kokonaispinta-ala oli 59 ha, josta viljeltyä peltoa oli 22 ha.

Vanhempani saivat kaksi tytärtä, Mirjan vuonna 1947 ja Marjatan vuonna 1951.

Sodan jälkeisinä vuosina elämä Tourulassa oli kovaa työntekoa. Kesäisin pellolla ja talvisin metsätöissä.

Rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti Suomi joutui maksamaan itänaapurille raskaina sotakorvauksina 300 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, ns. kultadollaria. Korvausta ei suoritettu rahalla vaan tavaratoimituksina. Se vaikutti kaikkien suomalaisten elämään. Myös Tourulassa asuvien. Elettiin sanamukaisesti ”korttiaikaa”. Elintarvikkeista oli pulaa, erityisesti kahvista ja sokerista siksi, että valtio rajoitti niiden myyntiä. Kahvi ja sokeri vapautettiin säännöstelystä vasta vuoden 1954 alkupuolella. Makea lapsuusmuisto 1940-luvun lopulta on toppasokeri. Sokeritoppa oli katkaistun kartion muotoinen sokeripaakku, josta leikattiin paloja sokeripihdeillä.

Vanhempani jäivät tilalle kaksin 1960-luvun lopulla. Me tyttäret olimme siirtyneet kouluun ja opiskelemaan muualle.

Isäni toimi vuosia Osuuskassan hallintoneuvoston jäsenenä ja Yläneen kunnan muonituslautakunnassa. Äiti osallistui Tourulan-Keihäskosken Marttojen toimintaan.

Vanhemmat luopuivat maatalouden harjoittamisesta 1980-luvulla ja muuttivat Loimaalle. Kesäksi he kuitenkin aina palasivat tilalleen Tourulaan.

Isäni kuoli vuonna 1987 ja äitini vuoden 1988 alussa. Tilan ylläpito osoittautui meille tyttärille työlääksi. Elämä ja työ olivat muualla. Päätimme myydä tilan pellot serkustemme perheille, Risto ja Anita Ristolaiselle ja Antti ja Anja Kontulaiselle vuoden 1988 lopulla.

Tilan rakennuksista luovuimme vuonna 1997. Uusiksi omistajiksi tulivat Tapio ja Tarja Koskinen Yläneeltä.

Metsä tammimetsineen siirtyi kaupan myötä Tourulan Yhteismetsän omistukseen vuonna 2011.

Teksti ja kuvat: Mirja Vesterinen  v. 2019